Ylen tv-sarjassa tarkastellaan Suomen suhdetta Saksaan. Yksi jakso käsitteli liittymistämme sotaan Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Se antaa yksipuolisen kuvan ratkaisumme syistä.
Lähes kokonaan sivuutetaan talvisota, Neuvostoliiton hyökkäys hyökkäämättömyyssopimuksesta huolimatta. Muiden menetysten ohella Suomi menetti 10 prosenttia alueestaan. Ohjelma sivuuttaa sen, miten Neuvostoliitto kohteli Baltian maita, kuten myös Molotovin-Ribbentropin sopimuksen, jossa Saksa ja Neuvostoliitto sopivat etupiireistään. Ohjelmassa ei käsitellä Neuvostoliiton ankaraa painostusta Suomea kohtaan välirauhan aikana.
Jatkosodan syitä ei voi tarkastella irrallaan näistä tekijöistä. Neuvostoliiton politiikka oli syönyt siltä Suomen silmissä kaiken luottamuspääoman. Päättäjämme tunsivat Stalinin hirmuvallan luonteen. Sen edessä ei ollut viisasta jäädä yksin, kuten talvisodassa. Tukea oli haettava ja ainoa mahdollinen tuki oli saatavissa Saksasta.
Suomi haki tukea Saksasta. Natsismilla ei ollut tässä politiikassa mitään painoarvoa toisin kuin ohjelma antaa melko suoraan ymmärtää. Keskeisten päättäjiemme joukossa ei esiintynyt natsisympatioita. Ryti, Mannerhein ja Tanner vierastivat natsien ideologiaa ja pääosin ratkaisivat Suomen valinnat.
Eivät niihin vaikuttaneet V.A. Koskenniemi ja muut kulttuuripiirit, joiden keskuudessa saattoi olla jossain määrin kansallissosialismin kannattajia. Ei ratkaisuihin vaikuttanut myöskään kenraali Talvela tai muu sotilasjohto, vaikka suuri osa heistä olikin saanut sotilaskoulutuksensa Saksassa jääkäriaikana. Sotilasjohto teki kuten Mannerheim määräsi.
Ohjelma toi esiin ilman tarkkoja dokumentteja Mannerheimin ja Göringin yhteydet. Näytettiin myös kuvia Hitlerin onnittelukäynniltä Mannerheimin täyttäessä 75 vuotta. Kerrottiin Himmlerin vierailusta Suomessa. Kaiken tarkoituksena oli ilmeisesti luoda kuvaa kiinteästä ja veljellisestä yhteistyöstä maiden kesken. Yhteydet tapahtuivat sodan aikana, eivätkä ne kerro mitään syistä, miksi Suomi lähti Saksan kanssasotijaksi. Liittosopimustahan Suomella ei Saksan kanssa ollut.
Jos Suomi ei olisi valintaansa tehnyt, kuten se pakkoraossa teki, Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen. Yksin emme olisi kyenneet ylivoimaa kauan torjumaan. Olisimme kokeneet Baltian maiden kohtalon. Itsenäisyys säilyi, vaikka raskain uhrauksin.
Masentava suomettumisen kausikin oli leikin tekoa sen rinnalla, mitä Baltian maat ja muut itäisen Euroopan kansat joutuivat kokemaan.