Vuonna 2012 rovaniemeläinen Anssi Haavikko yllätti treffikumppaninsa karauttamalla prätkällä pihaan. Nuoresta asti kaksipyöräisiä harrastanut mies iski kypärän pöllämystyneen neidon päähän ja kehotti nousemaan kyytiin. Ei auttanut vikinä kun vietiin. Visiirit laskettiin alas ja keula suunnattiin pohjoiseen.
–Ajoimme Napapiirin Nesteelle kahville. Tosi romanttinen paikka ensitreffeille, Sanna Haavikko nauraa.
Se oli alkusoitto paitsi parisuhteelle myös yhteiselle moottoripyöräilyharrastukselle. Tai jos tarkkoja ollaan, niin harrastus on vasta hiljattain muuttumassa yhteiseksi.
Ajettuaan kuuden vuoden ajan kaksi päällä niin Suomen pitkillä suorilla kuin Espanjan ja Turkinkin koukeroisilla teillä, päättivät Haavikot panna tuumasta toimeksi ja hankkia emännälle kortin ja pyörän. Siitä voinee syyttää myös lähipiiriä.
–Kaikki kyselivät, että eikö olisi jo aika ajaa se prätkäkortti. Olen aina ollut mielelläni kyydissä, mutta lopulta painostus tehosi, Sanna Haavikko naurahtaa.
Ensin ostettiin pyörä ja sitten hankittiin opetuslupa isännälle. Yamaha XV 750 Virago seisoi pihassa, kunnes lupalappu toukokuussa kolahti postilaatikkoon ja koulutus saattoi alkaa. Alkutuntumaa haettiin ajamalla ympyrää kotipihassa. Jännityksestä huolimatta mielessä siintävät jo väljemmät väylät – ainakin opettajalla.
–Kesällä olisi tarkoitus ajella porukalla Norjaan. Jos Sanna oppii tarpeeksi nopeasti, niin päästään matkaan omilla pyörillä. Kyllä se siitä lähtee kun vaan uskaltaa! Anssi rohkaisee.
Prätkäily on yhteistä aikaa
Rovaniemeläisen Piia Korhosen ja Ranualta lähtöisin olevan Jarmo Kelahaaran yhteiselo alkoi kymmenisen vuotta sitten ja toi kylkiäisenään yhteisen intohimon moottoripyöräilyyn.
Kelahaara oli ehtinyt puuhata prätkien parissa jo pari vuosikymmentä kun taas Korhonen kertoo tulleensa ”pystymetsästä”. Vaikka kokemus kaksipyöräisistä kiteytyi lapsuuden pappatunturiin, ei kipinä juuri sytykettä kaivannut.
–Istuin kyydissä yhden kesän. Sitten piti saada oma pyörä. Halusin ajaa itse, enkä vain istua ja myötäillä pyörän liikkeitä, Korhonen perustelee.
Samana syksynä Honda CPR 600 tuli taloon. Se oli kevyt ja näppärä aloittelijan pyörä, jolla oli hyvä harjoitella ajamista Citymarketin pihassa ilta-aikaan. Vanhan mallin ajokortti mahdollisti ajo-opiskelun itsenäisesti. Korhonen treenasi kärsivällisesti vaihe vaiheelta miehensä opastamana.
–Ajaminen ei ole hauskaa, jos ei hallitse pyörää, hän huomauttaa.
Prätkäily tarkoittaa Korhoselle ja Kelahaaralle yhteistä tekemistä ja yhdessä vietettyä aikaa. Muutaman päivän reissuja on tehty ympäri Suomea ja Lappia. Korhosella on nyt allaan viides pyörä, jolla taittuu yli 10 000 kilometriä vuodessa.
SM-dragraceakin ajanut Kelahaara arvioi omistaneensa yli sata pyörää 30 vuoden aikana, mutta niillä ei ajeta kymppitonneja. Kelahaara ajaa mieluiten lyhyttä matkaa lujaa siinä missä Korhonen nauttii rauhallisesta pitkän matkan ajosta.
–Pitkät matkat minä ajan mieluiten autolla, jossa lämmitykset ja muut ovat säädettävissä, Kelahaara lisää.
Korhosen mielestä se on mukavuudenhalua.
–Minä tulen prätkällä perässä, hän kuittaa.
Tien päällä
Moottoripyörä on pienikokoinen ja se jää helposti huomaamatta tai auton kuolleeseen kulmaan.
Moottoripyöräilijöiden kannattaa käyttää mahdollisimman näkyvää asustetta. Huomioliivi on hyvä.
Autoilijat: malttakaa olla kiilaamatta pyöräletkan väliin. Niistä se vaaratilanne tulee helposti.
Nopeusrajoituksia kannattaa kaikkien noudattaa, ei niitä kiusaksi ole laitettu.
Ennakoiva ajo liikenteessä on tärkeää. Silloin pystyy nopeasti reagoimaan muuttuviin tilanteisiin tien päällä ja varsinkin kaupungissa ajettaessa. Maantiellä porot, hirvet ym. saattavat myös juosta tielle.
Pidä katse koko ajan kaukana tiellä, jolloin näet myös molemmat tien reunat.
Maltti on valttia liikenteessä!
Lähde: Piia Korhonen ja Jarmo Kelahaara