Karsten Warholm ja Sydney McLaughlin rallattelivat Tokion olympialaisissa ällistyttävät 400 metrin aitajuoksun maailmanennätykset 45,94 ja 51,46. Loppukilpailut olivat myös tasoltaan odottamattoman vauhdikkaita.
Juoksut nostattivat kohun hiilikuitupiikkareista ja Tokion stadionin ratapinnoitteesta. Myös naisten 400 ja 800 metrillä juostiin ennätysaikoja, mutta miesten ratakierroksen tulokset eivät viitanneet ulkoisiin tuloksia parantaviin tekijöihin.
Urheiluliiton valmennuspäällikkö Tuomo Salonen uskoo, että aitafinaalien liki järjenvastainen tulostaso on monen tekijän summa.
– Näkee, että mediassa yritetään viedä yllättävä kehitys vain kenkien suuntaan. Se on varmasti yksi tekijä ja lajista riippuu, miten paljon se vaikuttaa, mutta taustalla on monta tekijää, Salonen vakuuttaa.
Salonen aloittaa urheilijoista ja kilpailutilanteesta.
– 400 metrin aidoissa on tällä hetkellä hyvin poikkeuksellisia yksilöitä, Salonen korostaa.
– Warholmin ja Rai Benjaminin sekä McLaughlinin ja Dalilah Muhammadin kehitys ei tullut yllätyksenä kenkien myötä. Heiltä odotettiin täällä kovia tuloksia.
Olympiakunnon tuplavalmistelut
Salonen nostaa kenkäteknologian edelle myös olympiavuoden merkityksen.
Yleisurheilussa taso nousee aina olympiakaudella ja Tokiossa urheillaan käytännössä "tuplavalmistautumisen" olympialaisia, kun koronapandemia lykkäsi kisoja vuodella.
– Joillekin urheilijoille on tullut järjestelmätasolla kahden vuoden erityissatsaus. Leiritystä ja muita tukitoimia tehostetaan olympiakaudeksi ja nyt niitä on mahdollisesti tehostettu kahdella peräkkäisellä harjoituskaudella.
Valmistautumista on tukenut myös se, että kansainvälinen kilpailutoiminta matkusteluineen oli pandemian takia olematonta kesällä 2020 ja tänä vuonna verrattain vähäistä.
Salosen listaus alkaa olla valmis. Poikkeusyksilöt, kilpailutilanne, olympiavuosi, stadionolosuhteet nopeine ratoineen ja yhtenä tekijänä myös kenkäteknologia eli hiilikuitupiikkarit.
– Tekijöitä on paljon. Niillä kaikilla on vaikutus, mutta on vaikea arvioida, minkä verran kullakin, Salonen toteaa.
Kenkäteknologia ja varsinkin olympiastadionin edistyksellinen ratapinnoite jäävät joka tapauksessa Salosen listauksen hännille.
Kengän merkitys on yksilöllinen
Tossututkimuksia Salonen on seurannut aktiiviurheilijana, Kalevan kisojen viisinkertaisena mitalistina.
– Maantietossuista on jonkinlaisia tutkimusnäyttöjä, mutta ongelma on, että ihmiset vastaavat tossujen ominaisuuksin yksilöllisesti. Jotkut hyötyvät uusista tossuista enemmän, toiset saavat pienemmän vastineen, Salonen kertoo.
– Piikkareista tiedetään aika paljon vähemmän.
Salonen on pohdiskellut, voisiko hiilikuitupiikkareista hyötyä 400 metrin aitajuoksussa muita lajeja enemmän.
– Aidoissa tulee lopussa isot laktaatit ja pitää silti kyetä hyvään tekniseen suoritukseen. Voi olla, että lajissa uusien piikkareiden merkitys on suurempi tai on yksilöitä, jotka hyötyvät niistä muita enemmän, Salonen jatkaa.
Tokion rataan Salonen syventyy vasta yllytettynä.
– Ehdottomasti nopea rata, mutten usko, että nyt olisi tehty kovin suurta kehitysaskelta.
Radan vaikutus avautuu ehkä loppukauden kansainvälisissä kilpailuissa ja asettuu perspektiiviin ensi vuoden MM-kisoissa.