–Oli kyllä täysi yllätys, Venla Tuominen, 13, kuvailee tunnelmia kesäkuussa voitetun agilityn juniorisarjan suomenmestaruuden varmistumisen jälkeen.
Viisivuotiaan shetlanninlammaskoira Oonan kanssa kilpaillut Tuominen oli epäonnistunut ensimmäisellä radalla.
–Ensimmäinen rata meni väärin, siitä tuli hylätty. Minua edellä olevilla kolmella oli puhdas suoritus, minä olin neljäs. Masennuin täysin ja ajattelin, että en voi enää voittaa.
Agilitykilpailuissa on kuitenkin kaksi rataa. Ensimmäistä sanotaan hyppyradaksi, siitä puuttuvat niin sanotut kontaktiesteet. Toinen on agilityrata, jossa on mukana kaikkia estetyyppejä.
–Lähdin toiselle radalle ajatuksella, että tehdään nyt paras mahdollinen suoritus, vaikka en voikaan enää voittaa. Mutta yllättäen kaikki kolme edelläni olevaa saivat hylätyn toisella radalla, ja minä nousin ykköseksi. Se oli itselle yllätysvoitto, Tuominen muistelee.
Pienestä pitäen
Venla Tuominen on kirjaimellisesti kasvanut agilityn parissa.
–Olin katsomassa ensimmäisiä MM-kilpailujani Helsingissä puolivuotiaana kuulosuojaimet korvilla, Tuominen kertoo.
–Kun Venla oli noin kaksi-kolmevuotias, hän halusi vain katsoa agilityn MM-kisavideoita, lastenohjelmat eivät kiinnostaneet, Venlan isoäiti Ritva Tuominen muistelee.
Itse Venla Tuominen alkoi treenata agilityä ensimmäistä kertaa kolmevuotiaana. Viisivuotiaana hän osallistui ensimmäistä kertaa epävirallisiin kilpailuihin, kuusivuotiaana oli vuorossa viralliset kilpailut. Tuomisen ensimmäinen agilitykoira oli shetlanninlammaskoira Usva.
–Se oli tädin koira, joka oli meillä hoidossa, ja sitten jäi meille. Olin aina halunnut bordercollieta, mutta sheltti on pienempi ja rauhallisempi, ja siksi helpompi lapselle, Tuominen kertoo.
Usvan kanssa Tuominen ehti voittaa junioreiden SM hopeaa vuonna 2015 ja kultaa 2017. Oonan kanssa tuli ensimmäinen voitto tänä vuonna, mutta jo viime vuonna kaksikko sijoittui toiseksi avoimissa Suomen mestaruuskilpailuissa.
Myös haave bordercolliesta on nyt toteutunut, sillä Oonan lisäksi Tuominen kouluttaa vuoden ikäistä Iisaa.
–Molemmat ovat hyviä rotuja, se riippuu millaisesta koirasta pitää. Sheltti kuuntelee paremmin ja toimii rauhallisemmin. Bordercollie taas on nopeampi ja myös irtoaa helpommin, Tuominen selittää.
Koko perheen harrastus
Tuomisen perheessä agilityn harrastaminen kulkee suvussa. Venla Tuomisen isä, Kemin Koiraharrastajat ry:n puheenjohtaja Janne Tuominen kilpailee, samoin isoäiti Ritva Tuominen.
–Tämä on mukava koko perheen harrastus. Käydään usein viikonloppuisin kisamatkoilla yhdessä koko porukka. Kuljemme kahdella asuntoautolla, kahden perheen voimin. Nyt SM-kisoissa olimme liikkeellä vain tyttöporukalla, Ritva Tuominen kertoo.
Ritva Tuominen on myös Kemin Koiraharrastajien perustajajäsen.
–Agility tuli Kemiin 1991, ja itse aloitin kisaamisen seuraavana vuonna. Mutta silloin ei oikein ollut seuroja, missä olisi pystynyt kunnolla harrastamaan. Tavallaan oli pakko perustaa oma seura, jotta pystyi laittamaan pystyyn hallin, Tuominen kertoo.
Kemko perustettiin vuonna 1995. Nykyään jäseniä on noin 60.
–Otamme vain agilityharrastajia jäseniksi. Alkeiskursseja järjestetään kerran vuodessa.
Kun on käynyt alkeis- ja jatkokurssin, voi hakea jäsenyyttä, Tuominen kertoo.
Seurassa järjestetään myös Toko ja RallyToko treenejä, mutta ne ovat vain jäsenille. Seura halutaan jatkossakin pitää pääasiassa agilityseurana, eikä jäsenpohjaa haluta laajentaa Toko-harrastajilla.
–Agilityharrastajille tämä järjestely on todella helppo, kun esteet saavat olla aina kentällä. Niitä ei tarvitse kerätä pois, koska muut eivät käytä kenttää. Helpottaa, kun on tänne tullessa aina jonkinlainen ratapohja valmiina, Tuominen perustelee.
Agility on yksi suosituimmista koiraharrastuksista, ja Kemi-Tornion alueella sitä voi harrastaa useammassakin seurassa. Toinen Agilityyn erikoistunut seura, on Keminmaassa toimiva Arctic Agility Team ry, joka on myös yksi perustajajäsenistä Suomen Agilityliitossa. Sen lisäksi Tornion kennelkerholla on Agilityjaos, joka järjestää agilitykursseja ja kilpailuja.