Pyhäinpäivän iltana ajattelin minulle rakasta maata – paikkaa, josta muistan viimeiseksi isäni. Siihen ei minulla muutakaan paikkaa ole. Se maa on Sairaalanniemi.

Niemestä on viime vuosina tullut tärkeä paikka, jossa käyn usen yksinkin. Poikani Jymy-koiran kanssa olemme nuuskineet niemen joka ryteikön. Autiona olevien sairaalarakennusten sisäpihalla on viime vuosina useammatkin pienimuotoiset tilaisuudet ystävien kanssa vietetty.