Hyvä porukkahenki ja ahkeruus ovat tehneet Paloperästä kokoaan suuremman.
Paloperällä jokaisella asukkaalla on oma järvi. Näin totesi tuttava kerran kyläaktiivi Arto Kivelälle , eikä hän paljon liioitellut.
Sallan ja Posion rajamailla sijaitsevassa kylässä riittää komeita talonpaikkoja. Melkein joka pihaan näkyy jokin vesistö, parhaimpiin kaksi. Päätiellä ajava jää maisemista paitsi, mutta sivuteille poikkeava näkee järvenselkien kimmellystä joka puolella.
Paloperällä on alle 40 vakituista asukasta, mutta kylä elää paljon useampien sydämissä.
- Vapaa-ajan asuntoja on noin 40, osakaskunnan ja samalla kyläyhdistyksen puheenjohtajana toimiva Kivelä laskee.
Tämä näkyy kylän toiminnassa. Monet nykyisin Rovaniemellä, Kemijärvellä ja muissa taajamissa asuvat suuntaavat Paloperälle jopa viikoittain. He myös vastaavat suurelta osin kylän kehittämisestä.
Kylä vireytyi vuonna 2008, kun kyläläiset ostivat entisen, pitkään kylmillään olleen koulun itselleen. Paikka kunnostettiin hankerahalla ja talkootyöllä kauniiksi kylätaloksi ja nimettiin Kinttaanpirtiksi.
Kiinteistökulujen kattamiseksi talo on myös matkailukäytössä. Siellä käy erilaisia luonnonrauhaa kaipaavia ryhmiä ja yksittäisiä matkailijoita, metsästäjiä ja kalastajia.
- Tänne tulee kaksi venäläisryhmää kalastamaan syksyllä. He pitävät erityisesti hauesta, Kivelä mainitsee. Kylän järvistä nousee myös siikaa, taimenta ja muikkua.
- Vesistöt ovat meille tärkeitä, vaalimme niitä ja niiden kalakantoja, Kivelä toteaa.
Kylälle on rakennettu tällä vuosikymmenellä myös laavuja ja lintutorni. Lisäksi on kerätty kulttuuriperinnettä kolmivuotisessa hankkeessa ja tehty useita Peränpitäjä-kylälehtiä ja kirja kylän historiasta. Nyt suunnitelmissa on lähteä hankkeeseen, jonka avulla saataisiin kehitettyä kylätapahtumia, kuten Paloperä-päivää, keväistä pilkkihiihtoa ja naisten metsästysviikonloppu Akkajahtia.
Rahaa kylätalon ostoon, kunnostukseen ja kaikkeen muuhun on kulunut lähes 300 000 euroa, josta suurin osa on Pohjoisimman Lapin Leaderin ja muuta hankerahoitusta. Kylä sai toimeliaisuudestaan Vuoden kyläteko -palkinnon vuonna 2012.
Aktiivisimpaan kylän kehittäjien joukkoon kuuluu kymmenkunta ihmistä. Yhteistyötä tehdään myös naapurikylä Karhujärven kanssa, sillä metsästysseura Etelä-Sallan Erä on sen kanssa yhteinen.
- Täällä on porukka niin yksimielistä, ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen, tiivistää kylätalon emäntä Aili Rytilahti .
Hän asuu Kinttaanpirtin lähellä ja käy siellä avaamassa ovet matkailijoille, laittamassa ruokaa ja siivoamassa. Talvella hän lämmittää kakluuneita. Suursiivouksia lukuun ottamatta hän tekee kaiken talkoilla.
Samaa mieltä hyvästä hengestä on naistoimikuntaan kuuluva, kotoaan Kemijärveltä käsin Paloperällä käyvä Inkeri Jumisko .
- Olemme eläkeläisiä, ja meillä on aikaa, hän toteaa.
Paloperä on kaukana kuntakeskuksista. Niin Sallaan, Posiolle kuin Kemijärvelle on noin 70 kilometriä. Useat kyläläiset käyvät töissä Kemijärvellä ja Posiolla. Maatiloja on kolme.
Paloperäläiset ovat tyytyväisiä kyläänsä, mutta pari parannusehdotusta heillä on. Tie pitäisi saada kuntoon, sillä kelirikkoaikaan se on usein kuin kynnöspeltoa.
- Tämäkin kevät oli vaikea. Jotain pitäisi tehdä, toteaa metsästysseuran puheenjohtaja Reijo Isojärvi . Myös tietoliikenneyhteydet saisivat olla paremmat. Valokuidusta kylällä ei haaveilla, mutta kännykkä saisi toimia joka paikassa.
Esimerkkejä kohteista
Lapajärvellä Isäntä Matin jälleenrakennusmuseo ja Napapiirin retkeilyreitti, jonka varrella mm. kylähistoriaa, Sinnamon poroaita, Riutukan uittoalue ja Suomujärven seitakivet. Pihapiirissä lampaita.
Vallovaarassa laavu, patikkareittejä ja näköalapaikka.
Salmivaarassa Kukkuran patikkareitti ja leikkikenttä sekä kota.
Paloperällä kylätalo Kinttaanpirtti ja useita laavuja.
Joutsijärvellä sota-aikaiset bunkkerit ja kyläkauppa.
Hautajärvellä Karhunkierroksen luontokeskus.
Sallan kirkonkylällä eräkauppa Stick On ja sota- ja jälleenrakennusajan museo.
Kelloselässä metsästysseuran maja ja leikkikenttä koululla.
Naruskalla Karhutunturin patikkareitti.
Lintutornit Aapa-Tuohilampi, Termusjärvi ja Paloperä.
Reitillä on metsästysseurojen majoja, joista useissa voi myös majoittua.
Lisäksi uimarantoja ja useita geokätköjä.
Haluatko nousta hiljaiselle vaaralle, käydä lintutornissa, patikoida järvimaisemassa ja sitten kahvitella laavulla? Tai tutustua jälleenrakennusmuseossa 1950-luvun esineisiin ja syödä perinnelounaan?
Sallassa kyläreittiyhdistys on koonnut yhteen noin 50 kohdetta eri puolilta Sallaa.
- Reitti koottiin kesäaktiviteetiksi matkailijoille, ja se palvelee myös paikallisia. Sallassa on paljon kauniita ja erilaisia kohteita, ja yhteen koottuina ne on helppo löytää, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Marita Leskinen . Kohteisiin on hyvä opastus.
Suurin osa paikoista on kaikille avoimia ja maksuttomia, kuten näköalapaikkoja, patikkareittejä ja laavuja. Joissakin on aukioloajat ja pääsymaksu.
Kaikki kohteet ovat jonkin yhdistyksen huomassa. Useimmista kohteista huolehtii kyläyhdistys. Yhdistykset maksavat kyläreittiin kuulumisesta pienen maksun, jolla katetaan kulut.