Viime viikot ovat olleet Me­ri-La­pis­sa tal­veh­ti­vil­le lin­nuil­le vaikeaa aikaa, sillä entistä har­vem­mis­sa pi­ha­pii­reis­sä näyttää olevan tar­jol­la vat­san­täy­tet­tä

-
Kuva: Juhani Jaakkola

Tiaiset, varpuset, keltasirkut, punatulkut, viherpeipot ja monet muut linnut saavat pääosan talviruuasta ihmisten ripustamilta lintulaudoilta ja ruokintakatoksista.

Tämän talven vaikutelma ruokintajärjestelyistä on se, että höyhenväen ystäviä on selvästi vähemmän kuin ennen. Pelkäävätkö ihmiset joidenkin medioiden kauhujuttuja lintujen levittämistä taudeista ja jättävät siksi siemenpussit ja rasvakakut hankkimatta? Kyseisellä viestinnällä lienee harvemmin tieteellistä/tutkimukseen nojaava pohjaa.

Hygienisesti tuotettua ja pakattua sekä kätevästi ripustettavaksikin sopivaa linnunruokaa on nykyään edullisesti saatavissa kaupasta kuin kaupasta.  Kun vielä ruokintapaikan jaksaa pitää siistinä, eivät ”pöpötkään” häiritse ruokkijan mielenrauhaa. Ruokintapaikan huoltoon kuuluu myös lumen poisto eväiden päältä.

Nälkä on linnun pahin mörkö

Monesti uskotaan, että kova pakkanen ja sille hyytävän mausteensa antava tuuli vievät talvilinnun hengen, mutta nälkä on kuitenkin linnun pahin mörkö. Vanha uskomus on se, että talitiaisen koputtelu ikkunanpieliin ja seiniin tarkoittaa ihmisten herättelyä lintulaudan täyttöpuuhiin.

Voihan se viestiä nälästäkin, mutta todellisuudessa tintit pyrkivät koputuksillaan ajamaan rakenteissa mahdollisesti piileskeleviä hyönteisiä iskuetäisyydelle.

Talvilinnut osaavat hakea suojaa sään armottomilta puraisuilta hakeutumalla vaikkapa talojen rakenteista löytämiinsä piilopaikkoihin, tyhjillään oleviin linnunpönttöihin, tiheiden puiden ja pensaiden suojaan - jopa autojen moottoritilaan tai katulyhtyjen kupuihin. Metsäkanalinnut, urpiaiset, keltasirkut ja monet muut linnut lentävät lumikieppeihin ja ovat pehmoisen lumihangen sisällä suojassa niin kylmältä kuin pedoiltakin.

Linnut säästelevät energiaa pakkasella

Kelpo ja monesti paras suoja linnulle on kuitenkin oma höyhenpuku, mikäli sen kantaja on pitänyt höyhenet ja sulat kunnossa päivittäin. On tutkittu, että linnun ruumiinlämpö voi kovalla pakkasella olla + 40 tienoilla, kun pakkasta on samaan aikaan vaikkapa 40 astetta.

On uskomatonta, mutta totta, että lämpötilaero on todellakin huikeat 80 astetta! Linnut minimoivat myös lentotoimintansa minimiin arvokasta energiaa säästääkseen. Vähän aikaa voi pärjätä myös lihasvärinän avulla, mutta apu on tilapäistä.

Tiaiset ovat selkeä ilmaisin eli indikaattori talviolojen vaikutuksia tarkkailtaessa. Kiinnitin 21.1. huomiota Kallijärven länsipuolella liikehtineisiin talitiaisiin.

Niitä lensi tasaisena virtana puiden latvojen tasalla etelää kohti – liikkeellä oli liki 30 tinttiä. Pohdin, että oliko kyseessä jonkinlainen nälkävaellus suuntana ehkäpä Jokisuun asuinalue. Talitiaiset tekevät kyllä lyhyehköjä syysvaelluksia, mutta enpä ole ennen tällaisia talvivaelluksia nähnyt. Tämän talven suurimmassa talitiaisparvessa on ollut 31 yksilöä (Peurasaaressa 8.1.)

Tiaiset katosivat ruokintapaikalta

Omalta kotipihamme ruokintapaikalta tiaiset katosivat kuin taikaiskusta kylmänpurkausten tultua tammikuun alussa. Vain muutama talitiainen ja yksi sinitiainen on viime aikoina käynyt maapähkinöillä.

Samansuuntaisia ovat olleet muutamien muidenkin lintuharrastajien havainnot. Ajoksen asuinalueella liikkunut lintuharrastaja havaitsi 27.1. sinitiaisten nälkävaellukseen vahvasti viittaavan jonon, jossa lensi tasaisena virtana ennätykselliset 138 sinitinttiä!

Sinitiainen tekee yleensä lyhyempiä syysvaelluksia kuin muut tiaiset.

Kemi-Tornion ruokintapaikoilla on parhaimmillaan ollut parisenkymmentä sinitiaista.

Viime vuosina suuresti vähentynyt hömötiainen on keskitalven viimoissa loistanut poissaolollaan. Laji vaeltelee innokkaasti syksyisin, mutta on talvisin ollut tavallisimpia pikkulintujamme.  Lajin kanta on viime vuosina romahtanut.

Sama tilanne on myös töyhtötiaisella, joka on linnustomme aidoimpia paikkalintuja, jonka vaelteluherkkyys on melko vähäistä. Töyhtötiaisesta on ilmoitettu tammikuulta vain kolme havaintoa yhteensä seitsemästä yksilöstä. Kovana valtajana tunnettu kuusitiainen on ollut tänä talvena kateissa. Toivottavasti tämä ponteva pikkutiainen palaa keväällä.

Kovien talvien suurin kärsijä on hippiäinen. Ankarimpina talvina jokseenkin kaikki hippiäiset menehtyvät talven kourissa.

Vain 5-6 grammaa painavalla hippiäisellä ei yksinkertaisesti ole eväitä selvitä; näin lienee käynyt myös niille yksilöille jotka havaittiin joulunpyhien ja 9.1. välillä Karsikossa, Torniossa ja Kemin takamailla. Hippiäisen pääjoukot lähtivät onneksi syksyn kuluessa talvehtimisalueille, ja laji on tunnetusti myös hyvä lisääntymään.

Fakta

Meri-Lapin talvitiaiset

Talitiainen, talitintti, pakkastiainen,makkaratiitinen, talitiitinen Perustiaisemme kanta on kasvussa.

Sinitiainen Meri-Lapin tiaissarjan uusin tulokas, ensipesintä 1974, nähty 1940-luvulta lähtien. Runsastuva.

Lapintiainen pakastiainen, tapio Lähimmät pesintäpaikat Pisalla – nykyään Kemi-Trn-alueella harvinainen.

Hömötiainen, metsätiainen, mettätiitinen, tapio, tippistiainen, paskatiainen Vähentynyt jyrkästi.

Töyhtötiainen. Laji on vähentynyt selvästi viime vuosikymmeninä, nyt jo melko harvinainen.

Kuusitiainen, mustatiainen Runsaus vaihtelee suuresti vuosittain.Tänä talvena jokseenkin kateissa.

Pyrstötiainen, tavattu alueellamme keskitalvella n. 20 kertaa. Syksyisin jopa 1400 vaeltajaa (v.2000).

Viiksitimali, (oli aiemmin partatiainen) Nykyään oma heimo: viiksitimalit. Kemissä pieni esiintymä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, myös talvehtivana -ensihavainto Simosta 1996. Ei havaintoja tältä talvelta