Kolumni

Viikon vieras: Koti, jonka säilymisestä vastaamme itse


Viikon vieras on Uuden Rovanimen kolumnipalsta, jolla tällä kertaa kirjoittaa Tiitu Sulkko, aktivisti Elokapina Rovaniemi -ryhmästä.
Viikon vieras on Uuden Rovanimen kolumnipalsta, jolla tällä kertaa kirjoittaa Tiitu Sulkko, aktivisti Elokapina Rovaniemi -ryhmästä.

Saan itseni usein kiinni siitä, että pidän mielenkiintoisina ja jakamisen arvoisena ajatuksia, jotka koen ymmärtäväni. Parhaita näkemiäni elokuvia, käymiäni keskusteluja ja lukemiani kirjoja ovat ne, joista luulen tajunneeni jotain olennaista. Käsityskykyni rajat tulevat siten melko usein määrittäneeksi elämänpiirini sisältöä.

Se, että yksi kolmesta lajista kuolee sukupuuttoon seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana, ylittää kaiken ymmärrykseni.

Käsitys maapallon lämpötilan kohoamisesta yli 1,5 asteella, ja sitä seuraavasta ilmaston täydellisestä syy-seuraussuhteiden arvaamattomuudesta ei sekään hahmotu keittiönikkunani lämpömittaria vahtaamalla.

"Käsitys maapallon lämpötilan kohoamisesta yli 1,5 asteella, ja sitä seuraavasta ilmaston täydellisestä syy-seuraussuhteiden arvaamattomuudesta ei sekään hahmotu keittiönikkunani lämpömittaria vahtaamalla."

Ilmastokatastrofia koskeva tieto menee yli hilseen, sillä käsitykseni kotiplaneettani lajirunsaudesta ja kriittisestä yli 1,5 asteen lämpötilan nousemisesta ovat arkipäiväisen kokemukseni ulottumattomissa. Australian ja Amazonin maastopalot siivilöityvät arkeeni tietokoneen ruudun kautta. Ilmaston lämpenemisen myötä lisääntyvät pandemiat ja aikaistuvat kevättulvat voivat sen sijaan tulla ulko-ovelleni asti.

Minun ei tarvitse ryhtyä tutkijaksi, poliitikoksi tai johtajaksi tajutakseni jotain olennaista – jakaakseni huolen. En itse asiassa tarvitse kokonaisvaltaista ymmärrystä toimiakseni oikein. Minulle riittää tieto siitä, että vain me voimme pysäyttää sen, mikä muuten tulee tuhoamaan kotimme, kodin, jonka säilyttämisestä tuleville sukupolville olemme vastuussa vain me itse.

"Minulle riittää tieto siitä, että vain me voimme pysäyttää sen, mikä muuten tulee tuhoamaan kotimme, kodin, jonka säilyttämisestä tuleville sukupolville olemme vastuussa vain me itse."

Tukeudun joukkovoimaan, kanssaihmisiin, jotka valitsevat toiminnan toivomisen sijaan. Extinction Rebellion, suomalaisittain Elokapina, on maailmanlaajuisesti nopeimmin kasvava ympäristöliike. Sen tavoitteena on väkivallattoman suoran toiminnan keinoin, eli asettumalla rauhanomaisesti itsestäänselvyyksien tielle, havahduttaa kanssaihmiset ilmastohätätilan todellisuuteen.

Häiritsen ja menen mukavuusalueeni ulkopuolelle, koska minä haluan olla hyvä esivanhempi. Olen tehnyt valinnan pitää huolta niistä, joilla ei itsellään ole siihen mahdollisuutta.

Kirjoitan vailla pelkoa, sillä voin ilmaista mielipiteeni joutumatta suljetuksi vankilaan.

"Kaadun joukolla ostoskeskuksen lattialle, sillä lumettomat talvet eivät merkitse minulle valkoisena loistavan talvikarvan tuomaa varmaa kuolemaa."

Kaadun joukolla ostoskeskuksen lattialle, sillä lumettomat talvet eivät merkitse minulle valkoisena loistavan talvikarvan tuomaa varmaa kuolemaa. Otan vastaan turhautumista ja epäuskoa, sillä minä elän tässä hetkessä, 2020-luvulla, en tulevina sukupolvina sadan vuoden päästä.

Emme tiedä onnistuvamme ilmaston lämpenemisen pysäyttämisessä. Me toimimme siitä huolimatta, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole.


Muokattu 22.5.2020 klo 9.01: otsikko muutettu.