Nämä jakeet ovat yhdestä Pyhäinpäivän epistolatekstistä ja ne puhuvat meille siitä miten väkevästi kuoleman todellisuus ja ihmisten syntisyys liittyvät toisiinsa. Saman asian ilmaisee myös tämä Paavalin Roomalaiskirjeessä oleva sana: ”Synnin palkka on kuolema.” Tämä on seurausta ensimmäisen ihmisen tottelemattomuudesta ja se on jokaisen osa josta me ihmiset emme voi välttyä. Kuoleman todellisuus tulee ajatuksiimme juuri näin syksyn kääntyessä talveksi ja Pyhäinpäivän lähestyessä. Sen aika on ensi lauantaina ja silloin saamme muistaa poislähteneitä rakkaitamme, omaisiamme ja ystäviämme. Mutta juhlan varsinaisena aiheena ei kuitenkaan ole kuolema, vaan se että me kristikunnassa muistaisimme pyhiä, niitä jotka ovat kuolleet uskossa Kristukseen, Hänen ansioonsa turvaten. Siitä myös yllä oleva apostolin sana meitä muistuttaa.
Jumala antaa meille voiton synnin, kuoleman ja kadotuksen vallasta Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Meissä itsessä ei ole sitä pyhyyttä joka kelpaisi Jumalan edessä, mutta Jeesuksen tähden me saamme ja voimme olla pyhiä, kun uskomme Häneen omana Vapahtajanamme ja syntiemme sovittajana. Juuri tässä uskossa saamme omaksemme sen voiton jonka Jeesus on ansainnut ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta. Siksi pyhien muistaminen on heidän uskonsa ja kilvoituksensa muistamista ja seuraamista josta Heprealaiskirjeessä sanotaan näin: ” Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Hepr. 13:7-8 Tämä muistaminen tulee tapahtua Kristuksen yhteydessä, sillä Hän on se joka yhdistää meidät toinen toisiimme sekä täällä ajassa että myös ajan rajan toisella puolella. Pyhäin yhteys josta uskontunnustus puhuu on uskon yhteyttä Kristuksessa, Hänen vapahtajantyönsä varassa. Siinä on meidän voittomme ja turvamme kuoleman todellisuuden edessä.
Kirjoittaja Mauri Laakso
Tornio