RoPS avasi kautensa miesten Ykkösessä tasapelillä, mutta kolme seuraavaa ottelua ovat tuoneet joukkueelle kolme voittoa. Lauantaina Rovaniemen keskuskentällä Kokkolan Pallo-Veikot jäivät RoPSin jyrän alle murskaluvuin.
RoPSiin täksi kaudeksi saapunut päävalmentaja Diogo Pinto puhui kauden alla, kuinka joukkue haluaa pelata ennen kaikkea viihdyttävää jalkapalloa. Sitä on toden totta nähty RoPSin kotiotteluissa, vaikka lauantain KPV-myllytyksessä oli huomattavasti enemmän järkeä verrattuna kaksi viikkoa aiemmin pelattuun kotiavaukseen.
Liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä pelaamisesta tuskin voi vielä vetää, ja myönnän auliisti tämän jutun mielipiteiden perustuvan pelkästään nähtyihin kotipeleihin. Vierasotteluiden osalta olen ollut tekstimuotoisten raporttien varassa.
Joka tapauksessa: tässä neljä ajatusta RoPSin peleistä alkukauden peleistä.
1. Viihde kehittää
Päävalmentaja Pinto on puhunut molempien kotipelien jälkeen, että joukkue haluaa olla järkevä pallon kanssa ja hallita paremmin pelin rytmiä. Vaikka peliä rytmittäisi, eli hidastaisi, rutkasti nähdyistä kotipeleistä, olisi RoPSin jalkapallo viihdyttävintä peliä, mitä keskuskentällä on nähty pitkään aikaan.
RoPSille vauhti ei tarkoita roiskivaa vanhan koulun brittifutista, mutta aggressiivinen prässi, pallojen pelaaminen vastustajan linjan taakse ja jatkuva halu mennä maalia kohti pitävät pelin elävänä molempiin päihin.
Reagoitavia tilanteita tulee jatkuvasti. RoPSin keskikenttäpelaajat nousevat antamaan painetta pallolliselle, ja muiden tehtävänä on ylläpitää kenttätasapainoa. Vastustajat onnistuvat kyllä ohittamaan RoPSin prässiä eri tavoin, mikä vaatii reagointia puolustuslinjalta ja muulta joukkueelta.
Väitän kirkkain silmin, että mikään ei kehitä pelaajia kuten pelitilanteet. RoPSin pelissä yksittäisiä tapahtumia on perhanan paljon verrattuna moneen muuhun joukkueeseen.
Avauspelin jälkeen Diogo Pinto totesi, että 16-vuotias toppari Aamos Oinas joutuu varmasti jatkuvasti epämukaviin tilanteisiin heidän peleissään, koska asioita tapahtuu jatkuvasti, mutta mikä muu kehittäisi pelaajaa paremmin?
2. Toppareiksi tunkua
Kauden ensimmäisissä otteluissa RoPSin toppariparina pelasi 20-vuotias Arttu Leppänen ja 16-vuotias Aamos Oinas. Veeti Katermaa ja Jonne Koistinen tekevät paluuta loukkaantumistensa jälkeen pelikentille, mutta kumpikaan ei ole vielä pelannut Ykkösessä täyttä ottelua.
Leppäsen olemusta ja pelaamista voi kuvata hyvällä tavalla rajuksi, ja hänen rohkeat katkot jopa oman boksin sisällä ovat olleet vakuuttavaa seurattavaa. Oinas sitä vastoin siirrettiin ennen kautta RoPSissa keskikentältä toppariksi, sillä sitä paikkaa nuorukainen pelaa myös U17-maajoukkueessa.
Itse en edes uskalla arvuutella, mikä on RoPSin paras topparipari, kun kaikki neljä ovat täydessä pelikunnossa.
Mainittakoon vielä, että Oinaksen pilkun tietämille kantavat sivurajaheitot tuovat RoPSin erikoistilannepelaamiseen yhden lisävivahteen.
3. Mekille löytyi tutkapari
Viime kaudella Adam Mekki oli ylhäisessä yksinäisyydessään RoPSin maalipörssin johtopaikalla. 27 Ykkösen ottelussa tehdyt 20 maalia on hurja luku. Vime kaudella kaksi seuraavaksi parasta maalintekijää olivat Simo Roiha (12) sekä Aapo Savolainen (4).
35-vuotias Roiha ei ole vielä avannut kauden maalitiliään, mutta Mekki ei ole silti enää yksin. Asepalvelustaan Rovaniemellä suorittava Onni Suutari on ollut hurja ilmestys.
Neljässä pelissä on syntynyt neljä maalia, mutta hänen arvonsa ei jää vain viimeistelyyn. Esimerkiksi lauantaina mies antoi erinomaisen syötön Miika Korhosen maaliin boksin sisällä. Toki Mekki luo hyökkääjäkaksikosta enemmän peliä, mutta kaksikko tuntuu täydentävän toisiaan erinomaisesti.
Suutari on tehnyt kovaa jälkeä kahdella edellisellä kaudella Ykkösessä OLS:n paidassa, ja raahelaislähtöinen järkäle on älyttömän arvokas palanen tämän kauden RoPSia.
4. Maalivahti estää maalinteon
Vaikka kirjoitin aiemmin, että RoPSin pelaaminen ei ole vanhan koulun brittijalkapalloa pitkine palloineen, on siitäkin nähtäviä pieniä välähdyksiä.
Jokainen jalkapallon arvokisoja viimeisen vuosikymmenen aikana televisiosta katsellut on kuullut, kuinka tärkeää maalivahdin kyky osallistua pelin rakentamiseen jalalla on. Kaksimetrinen pohjoisirlantilainen Dylan Berry ei sitä tee, vaan hänelle tuleva pallo lähtee useimmiten tangentin suuntaan mahdollisimman kovaa. Hienouksia on turha odottaa.
Maalivahdin tärkein tehtävä on kuitenkin estää maalinteko, ja sen Berry osaa. KPV:llä oli lauantaina kaksi vaarallista paikkaa. Molemmissa Berry sai kurotettua raajansa ratkaisevasti pallon tielle.