Vian­tien­joen Siiri "Äitee" – Eila Yli­mar­ti­mon hiih­to­ki­lo­met­rit ovat tar­kas­ti yl­hääl­lä vih­ko­ses­sa

Muut päiväkohtaiset tapahtumat löytyvät paksuista päiväkirjoista.

Eila Ylimartimon kiertämä 1,3 kilometrin hiihtolenkki lähtee kotipihasta ja päättyy kotipihaan.
Eila Ylimartimon kiertämä 1,3 kilometrin hiihtolenkki lähtee kotipihasta ja päättyy kotipihaan.
Kuva: Jouni Valikainen

Simossa Viantienjoentiellä asuvan Eila Ylimartimon, 82, hiihtopäiväkirjassa on viiva 10.3. kohdalla. Se viiva on harvinainen, sillä huhtikuussakin hän on ollut ladulla joka ikinen päivä. Olisikohan 10.3. ollut huono keli?

– Tarkistetaan päiväkirjasta. Olin 10.3. kokouksessa Toivon Tuvalla ja kävin myös Kemissä. En ehtinyt silloin lenkille, Eila Ylimartimo naurahtaa.

Eila Ylimartimo luettelee kolme lukua 1633, 431 ja 25. Siinä oli 27.4. mennessä hiihdetyt kilometrit. 2089 kilometriä olisi viisikymmentä vuotta nuoremmallekin kuntohiihtäjälle kova sana.

– Ei minun tarvitse valehdella kilometrien määrää, sillä silloinhan pettäisin itseänikin. Nuorempana kilometrejä kertyi yli 2500, mutta tänä talvena en pääse samaan määrään.

Eila Ylimartimoa voi pitää Viantienjoen Siiri "Äitee" Rantasena. Olympiavoittaja hiihtelee edelleen 95-vuotiaana päivittäin neljän kilometrin lenkin. Saman voi tehdä Eila Ylimartimokin kolmentoista vuoden kuluttua.

Viantienjoenvarressa Simon kunta ei pidä latuja kunnossa, mutta aviopuoliso Antti pitää. Hän ajaa moottorikelkan latuhöylällä kotitilalta lähtevän ladun aina kun se vaatii kunnostamista.

Latukierros ei ole kuin 1,3 kilometriä pitkä. Sen Eila Ylimartimo pystyisi varmaankin kiertämään vaikka silmät ummessa.

– Joskus kierrän ladun viisi, yleensä kymmenen kertaa. Parhaana päivänä kilometrejä tuli 34. Kun ladulle lähtee hiihtelemään, niin sinne jäävät huolet ja murheet. Mieli virkistyy hiihtäessä ja ladulle on kova hinku.

Aiemmin Ylimartimo hiihti eri laturetkillä ja kävi useamman kerran Ylitorniolla Eläkeliiton hiihdoissa.

– Kaaduin Ainiovaaralla pahassa laskussa ja katkaisin solisluuni. En käynyt siellä sen jälkeen siellä kuin kerran hiihtämässä. Kotiladulla ei ole kovin pahoja mäkiä. Jos keli on liukas, otan sukset kainaloon ja pistän kävelyksi.

Eila Ylimartimo sai lapsiltaan mieleisensä syntymäpäivälahjan kun hän täytti 80 vuotta.

– He ostivat minulle uuden hiihtokaluston. Karvapohjasukset ovat helppohoitoiset ja niissä on hyvä pito. En raski hiihtää niillä syksyllä ennen kuin lunta on sen verran paljon, että suksien pohja ei kärsi. Minulla on silloin käytössäni vanhat perinteisen hiihtotavan Karhut.

Hiihto tuli Eila Ylimartimolle tutuksi jo alaluokilla. Koulumatka taittui talvisin hiihtäen.

– Isoin poika meni edellä ja me muut tultiin perässä. Huolehdimme, että kukaan ei vain jää joukosta. Yhteishenki meidän lapsien kesken oli hyvä.

Hiihtokilometrit on tarkasti merkitty siniseen vihkoseen. Muista Eila Ylimartimolle tärkeistä tapahtumista löytyvät päivittäiset tiedot paksuista päiväkirjoista.
Hiihtokilometrit on tarkasti merkitty siniseen vihkoseen. Muista Eila Ylimartimolle tärkeistä tapahtumista löytyvät päivittäiset tiedot paksuista päiväkirjoista.
Kuva: Jouni Valikainen

Eila Ylimartimolla on menossa päiväkirjojen kirjoittamisessa 24. vuosi. Sinne tulee joka päivä merkintöjä.

– Merkkaan sinne aina sään, omat menoni, mahdolliset vieraat ja päivän eri tapahtumat ja toimet, esimerkiksi leipomisen. Kaikki vaalit löytyvät myös päiväkirjasta. Joskus tulee ystävien kanssa tinkaa, milloin mitäkin tapahtui, niin päiväkirjasta voi löytyä vastaus. Muutenkin minulla on hyvä muisti, kun on kyse esimerkiksi päivämääristä.

Pitkäaikaisesta päiväkirjasta selviää, miten talvet ovat muuttuneet neljännesvuosisadan aikana.

– Lumen määrissä on paljon eroja talvien kesken. Sen olen havainnut, että lumi tulee syksyllä maahan nykyisin myöhemmin. Aikoinaan olimme keräämässä nauriita pellolta 5.10. ja samana päivänä satoi pysyvä lumi. Nykyisinhän vielä lokakuun alussa niitetään nurmea.

Eihän nykyisin voi kirjoittaa juttua ilman mainintaa koronasta. Eila kuten miehensä Anttikin ovat ikänsä puolesta eristyksessä kotonaan.

– Joku on verrannut koronaa sota-aikaan. Isäni sokeutui sodassa ja meillä oli isossa perheessä pulaa ruuasta ja vaatteista. Eihän meillä nyt ole mitään hätää, kun kunta on järjestänyt meille ruoka- ja lääkekuljetukset kotiin saakka. Korona- ja sota-aika ovat kaukana toisistaan, Eila Ylimartimo sanoo.

Taustaa

Eila Ylimartimo

Omaa sukua Malinen.

Ikä 82 vuotta.

Aviopuoliso Antti Ylimartimo.

Perheeseen on syntynyt kolme poikaa ja yksi tyttö, kymmenen lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta.

Asunut lähes koko ikänsä Viantienjoentiellä. Simojokivarressa meni aikaa 4,5 vuotta.

Opiskeli kansanopistossa ja karjanhoitokoulussa.

Ansainnut leipänsä maanviljelijänä ja karjanhoitajana.

Toiminut muun muassa Simon seurakunnan lähetyssihteerinä 25 vuotta, kirkkovaltuutettuna 24 vuotta sekä Eläkeliiton Simon yhdistyksen puheenjohtajana.

Harrastaa hiihdon ja päiväkirjojen kirjoittamisen lisäksi kotitarveviljelyä ja marjastusta.