Pekka Juntti kirjoitti (LK 3.6.): ”Tornionlaakso on elävä esimerkki siitä, että yhä kovemmaksi käyvä luonnon hyväksikäyttö ei ole muuttunut onneksi. Väki vähenee ja vanhenee. Kylät tyhjenevät.”
Olen eri mieltä. Täällä jokilaaksossa ei ole muuttunut mikään vuosikymmeniin. Sitä luonnon hyväksikäyttöä, mistä Pekka puhuu, ei ole juuri tapahtunut. Lieneekö se syy, miksi väki on vähentynyt.
Jokivarsi on säilynyt harvinaisen koskemattomana, joten se ei ole ollut vetovoima, joka olisi estänyt taloja autioitumasta. Hyvin monet meistä, varsinkin uudistusten vastustajat, haluavatkin kaiken pysyvän entisellään.
Pekka kirjoitti, että ”kansallispuistot ja muut suojelualueet vetävät puoleensa matkailijoita ennätystahtiin”. Toisin sanoen hän näkee matkailun lisäämisen pelastavan autioituvat kylät. Haluammeko me sitä?
Vallitseva tilanne on sen puolella, että lieneekö tuo niin tarpeen. Ehkäpä me täällä väylän varressa asuvat olemme halunneet elää juuri näin.
Käsittääkseni väylän varsi, rajan kahta puolta, on ollut varsin varakasta ja hyvin toimeentulevien ihmisten asuinpaikka. Se ei tarkoita, etteikö ajan saatossa mikään olisi muuttunut. Olemme siirtyneet vuosisatojen aikana savupirtistä ja pärevalosta nykyaikaan.
Olisi mielenkiintoista tietää, oliko savupirttiaikaan jotain ”ekovihreitä”, jotka kynsin hampain vastustivat kaikkea muutosta. Jos oli, niin hyvä, kun eivät onnistuneet pysäyttämään kehitystä.
Näkisin, että Tornionväylän varsi on säästynyt poikkeuksellisin hyvin luonnon mukaisena. Voin jopa sanoa, että olemme säästyneet suurilta matkailijavirroilta. Ehkä olemme hyväksyneet nykytilan.
Muutama tuulimylly ja kaivos eivät haittaa, vaan tuovat elinvoimaa kuntaan. Kyllä tänne jokunen matkailijakin sopii katselemaan luonnonsuojelualueiden erikoisia ”kukkasia”, kunhan he eivät estä muuta toimintaa, joka on välttämätön alueen elinvoimaisuudelle.