Lapin Kansa kertoi (23.5.) vauvojen kielijänteiden leikkaamisesta. Sen kriteereissä tulee huomioida yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti jänteen kireyden lisäksi myös koko suun ja kehon toiminta, vauvan syömisen sujuminen, vauvan ja äidin välinen vuorovaikutus sekä äidin kokemus.
Jänteiden kireyksiin ja toiminnallisuuden arviointiin on jo olemassa useampi kansainvälisesti kehitetty arviointiasteikko. Leikkauksesta on myös kansainvälisiä tutkimuksia.
Ruotsissa tehdyn analyysin mukaan 50 prosenttia kireältä näyttävistä kielijänteistä ei aiheuttanut ongelmia. Tässä kiteytyy arvioinnin tärkeys, sillä kireältä näyttävä kielijänne voi toiminnaltaan olla silti hyvä, eikä vaadi leikkausta. Tilanne voi olla päinvastainenkin, jolloin silmälle nähtävää kireyttä ei todeta, mutta kielen ja suun toiminta on puutteellista ja leikkaus voi olla tarpeen. Kielijänteiden arviointiin ja kuntoutukseen tarvitaan moniammatillista näkökulmaa ja yhteistyötä.
Kirjoituksessa kerrottiin, että ”jotkin terveyspalveluja tarjoavat yritykset ohjeistavat, että vanhempien pitäisi antaa vauvalle jälkihoitoa leikkauksen jälkeen”. On tärkeää, että perheet saavat ohjausta toimenpiteen jälkeen, jotta suun toiminnallisuus saataisiin parhaalle mahdolliselle tasolle. Jos jälkihoitoa ei toteuteta, voivat vapautetun jänteen haavan reunat tarttua takaisin kiinni.
Aktivoivien ja toiminnallisuutta tukevien harjoitteiden tekemisellä ei haeta vauvalle kivun aiheuttamista tai perheelle kuormitusta, kuten kirjoituksessa kerrottiin, vaan tarkoitus on päinvastainen. Asiaa voi verrataan vaikkapa polvileikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen. Jos sitä ei tehdä, ei lopputulos ole hyvä ja leikkauksesta aiheutuva arpikudos voi haitata liikettä.
Olemme työssämme nähneet, kuinka monen äidin imetyskipu on loppunut, lisämaidoista on päästy eroon, vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä saamaansa apuun ja leikkauksesta on saatu hyötyä. Olemme myös kohdanneet perheitä, joille leikkauksesta ei ole ollut apua imetyksen onnistumisessa.
Jänteiden leikkaamista ei tulisi pitää pikaratkaisuna, sillä sitä se ei ole, eikä se poista aina kaikkia ongelmia. Leikkaukseen tulisi päätyä vain vakaasti harkiten ja ensin muun muassa imetysohjauksen ammattilaisen apuun turvautuen. Toivomme, että jokainen vanhempi saisi ruokittua vauvansa juuri sillä tavalla, mikä heille parhaiten sopii ja perheet saisivat tähän oikeanlaista ohjausta ja tukea.