Vatupassin ja luotilangan käyttö sekä kuplan peilaus on saatava koulutusohjelmaan peruskoulun ala-asteelta tohtorin tutkintoon saakka. Nämä ovat taitoja, joita jokaisen on opittava tai Suomi kaatuu suuntaan tai toiseen. Kansakouluaikaan näitä ei opetettu, taidon antoivat isät, vaikka heillä ei isyyslomia ollutkaan.
Kuljitpa missä tahansa, niin näet kallellaan olevia tienviittoja, opastetelineitä, mainoksia, rappusia, ovenpieliä, aurausviittoja, punaisia viemärikaivon merkkejä, sinisiä vesiventtiilin merkintöjä, kallistuneita valaisinpylväitä. Minulle kallistunut opaste kertoo, että kohteessa asiat ovat rempallaan, siisteys on sitä sun tätä, kaupassa hyllyt epäjärjestyksessä, lattia koloilla ja myymäläkärryn pyörät vinksallaan.
Kunnollinen opaste on mainos hyvästä kohteesta, se kertoo, että asiat on hoidettu hyvin ja olet tervetullut meille.
Rovaniemi on turistikaupunki, minkä kuvan vieras saa meistä. Minulle esimerkiksi Ounakosken alueen opasteet sanovat, että kaupungin henkilöstö on huolimatonta ja epäpätevää, samalla verovarojen käyttö epäilyttää. Jos ei ole varaa asentaa tolppia suoraan, niin jätetään ne pois.
Vanhana sähkömiehenä annan pisteitä nykyisille siirtoverkkojen rakentajille, sähköpylväät ovat pystyssä. Sen sijaan osa puhelinyrityksistä voisi tarkistaa omien kaapelikaappien pystytystä, ne eivät ole silmälle iloa.
Lopuksi pieni kertaus. Vatupassi on vanhaa ruotsia, nykykielellä hän on vesivaaka. Luotilangan voi jokainen tehdä itse tarpeen mukaan, ei tarvitse mennä romukauppaan, vahvemman narun painoksi vaikka maitopurkki ja karhulangan painoksi kynsisakset. Tulee peilit ja taulut suoraan.
Kuplan peilaus tuli tutuksi lattapoikana, kun punnittiin Kemijoen korkeutta. Samasta opista oli hyötyä, kun pantiin tykinlavetti vaakasuoraan.
Siinäpä uusi oppiaine.