Jälleen pintaan pulpahtanut keskustelu musliminaisten huntukiellosta on ristiriitainen ja vääristynyt. Tasa-arvon nimissä halutaan rajoittaa pienen vähemmistön pukeutumista, vaikka todellinen tasa-arvo tarkoittaa vapautta päättää itse omasta elämästään ja kehostaan.
Se, että joissakin maissa naisia pakotetaan hunnuttautumaan, on kiistattomasti väärin. Yhtä väärin olisi, jos Suomessa kiellettäisiin naisia käyttämästä huntua.
Perustuslaki turvaa uskonnon- ja omantunnon vapauden, ja sama oikeus sisältyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Näiden valossa huntukielto ei perustuisi kestävälle oikeudelliselle eikä eettiselle pohjalle.
Kieltoa perustellaan naisten vapauttamisella, mutta todellisuudessa seuraukset voivat olla päinvastaiset: jos nainen ei saa käyttää huntua, hän voi joutua luopumaan opiskelusta, työstä tai liikkumisesta julkisessa tilassa.
On myös syytä muistaa mittasuhteet. Suomessa hunnutettuja naisia on hyvin vähän. Huntukielto ei olisi ratkaisu mihinkään todelliseen ongelmaan, vaan symbolinen ja leimaava ele, joka kohdistuisi pieneen vähemmistöön ja kaventaisi heidän oikeuksiaan.
Jos haluamme aidosti puolustaa naisten oikeuksia, emme tee sitä kielloilla vaan mahdollisuuksilla. Koulutus, turvallisuus ja yhdenvertaisuus vahvistavat naisten asemaa, eivät pukeutumisrajoitukset. Tasa-arvo ei toteudu sillä, että valtio määrää, miten nainen saa olla nainen, vaan sillä että jokainen saa itse päättää, pukeutuuko burkaan vai bikineihin.