Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Van­hus­pal­ve­lu­ja ei ole ilman hoi­ta­jia

Henkilöstömitoituksen laskeminen 0,6:een vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa ei poista tosiasiaa, että lain mukaan vanhuksilla on oikeus tarvitsemaansa hoitoon. Alueiden poliittisella johdolla onkin vaikea tilanne päättää mitä lakia rikotaan, kun säästötoimia tehdään välittämättä kansalaisten hyvinvoinnista.

Näyttää siltä, että heikoimmassa osassa olevilta leikataan edelleen. Hoitaja viedään pois muistisairaan vanhuksen viereltä, jolla ei ole tarpeeksi ”hankalaa” omaista pitämässä tämän puolta. Tavalliseen hoivakotiin sijoitetaan aggressiivisia asiakkaita tai päihde- ja mielenterveysongelmia sairastavia, jotka tarvitsisivat heille sopivaa, erityistä hoitoa.

Monet palvelujen piirissä olevat vanhukset ovat niin huonokuntoisia, etteivät he pärjää ilman hoitajaa, joka varmistaa riittävän ravinnon saannin, hygienian, haavanhoidon ja lääkehoidon. Erityisesti muistisairas tarvitsee rauhallisen hetken hoitajan kanssa, jotta hoitotoimenpiteet sujuvat turvallisesti.

Kirjoittaja muistuttaa, että hyvään vanhushoivaan tarvitaan riittävästi hoitajia.
Kirjoittaja muistuttaa, että hyvään vanhushoivaan tarvitaan riittävästi hoitajia.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Kotihoidossa hoitajalla ei ole välttämättä aikaa sosiaaliseen vuorovaikutukseen, jonka perusteella vanhuksen fyysistä ja henkistä vointia pystyy kunnolla arvioimaan. Ulkoilu jää mahdollisten omaisten vastuulle.

Nyt on tärkeää, että päättäjät hyvinvointialueilla ovat hereillä. On taloudellisesti järkevintä hoitaa vanhuksia, eikä paikkailla puutteellisen vanhustenhoidon aiheuttamia virheitä päivystyksessä. Tämä tarkoittaa vanhuksen tuntevan ammattilaisen tekemää arviota vanhuksen toimintakyvystä ja ohjausta sellaiseen palveluun, jossa hänen tarpeisiinsa kyetään vastaamaan.

Samalla pitää muistaa, että kolmannes lähihoitajista siirtyy eläkkeelle seuraavien kymmenen vuoden aikana. Riittävä määrä henkilöstöä varmistaa sen, että hoitajat jaksavat työssään eläkeikään saakka.

Työterveyslaitoksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden keskuudessa alentunut työkyky, huono palautuminen, psyykkinen rasittuneisuus ja työnantajan vaihtoaikeet olivat yhä korkealla tasolla 2024, vaikka hienoista parannusta oli tapahtunut edellisvuodesta. Voitaneen ennustaa, että mitoituksen laskeminen johtaa uuteen alamäkeen.

Päivi Inbergpuheenjohtaja, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto