Rovaniemellä on havahduttu pohtimaan ilmeisen aiheellisesti kaupunginvaltuuston päätäntävaltaan kuuluvista asioista (LK 28.11.). Pohdinnan tavoitteena on kasvattaa valtuuston toimivaltaa ja tehtäviä.
Uutista lukiessani huomasin, miten hatarasti olin tutustunut kaupungin hallintosääntöön. Itsestään selvänä olen pitänyt, että valtuusto päättää maapoliittisesta ohjelmasta, mutta näinhän ei valitettavasti Rovaniemellä toimita. Kaupunginhallitus päättää siitä, vaikka maapolitiikka on yksi tärkeimmistä kunnan strategisen suunnittelun välineistä.
Työurallani olin ymmärtäväni, että maapolitiikan, yleiskaavoituksen, asunto- ja elinkeinopolitiikan sekä muun kuntasuunnittelun vuorovaikutuksella varmistetaan kunnan strategisen suunnittelun onnistuminen. Tuolloin maapolitiikalla vaikutetaan yhdyskuntarakenteen muotoutumiseen ja sen vaikutuksesta kuntatalouteen.
Kunta vastaa maankäytön suunnittelusta alueellaan. Tätä velvollisuutta ja oikeutta kutsutaan "kaavoitusmonopoliksi". Kunnan on kyettävä vaikuttamaan yhdyskuntarakenteen muodostumiseen. Silloin kunnan kaavoitusmonopoli on myös maapolitiikan kulmakivi.
Käytännössä on todettu, että pelkkä kaavoitus ei riitä ohjaamaan yhdyskuntarakentamista riittävässä määrin. Silloin rinnalle tarvitaan maapoliittista suunnittelua ja maapoliittisten keinojen käyttämistä, joista tulee olla linjaukset maapoliittisessa ohjelmassa. Tällöin maapolitiikassa korostuu myös kaupunginvaltuuston rooli.
Valtuusto päättää talousarviosta. Kuntatalouden kiristyessä on syytä arvioida tarkemmin myös maapoliittisten ratkaisujen ja toimintatapojen taloudellisia vaikutuksia. Tuolloin kaupungin on hyvä päättää maapoliittisessa ohjelmassa toimintatavoista, joita maapolitiikassa käytetään. Voidaan puhua jopa etukäteen päätetystä toimintalinjasta, jota noudatetaan pyrittäessä maapolitiikan tavoitteisiin. Kaiketi silloin valtuusto on ainoa oikea elin päättämään toimintalinjasta.
Luontevaa on, että virkahenkilöt valmistelevat ja selvittävät erilaisten maapoliittisten keinojen käyttömahdollisuuksia ja että luottamushenkilöt valtuustoa myöten sitoutuvat pitkäjänteiseen maapolitiikkaan. Osallistuminen ja osaaminen sitouttavat molemmat yhdessä maapolitiikan menestykselliseen hoitamiseen.