On se kumma, kun valtiovalta pitää työttömäksi jääviä paperityöläisiä avuttomina. Ministeritasolla luullaan, ettei itse osata hakea hommia, realisoida omaisuutta, kouluttautua, muuttaa, seistä leipäjonossa huono-osaisten kanssa ja ehkä tukityössä.
1990-luvun alussa pääsin omin avuin paperitehtaalle pituusleikkurin apumiehen tuuraajaksi.
Työn opin yhdessä yövuorossa. Tilipäivänä ihmettelin, kun sain rahaa paljon enemmän kuin ammattitaitoinen hoitaja-puolisoni. Työ oli määräaikainen ja ei jatkunut. Olisi kelvannut minulle ylikoulutetulle.
Seuraavalla viikolla opetin sijaisena matematiikkaa lukiossa.
Markku Heikkinenex-pätkätyöläinen, Varkaus