Daavidin lingon hankinta Israelista on nostanut esiin tarpeen keskustella Suomen asekauppapolitiikasta. Poliitikkojen haluttomuus osallistua keskusteluun on ongelmallista kahdesta syystä.
Ensinnäkin se luo haitallisen esimerkin siitä, kuka kantaa poliittisen vastuun sotilasstrategisista päätöksistä ja keillä on oikeus osallistua keskusteluun.
Asehankinnat ovat aina myös ulkopoliittisia ratkaisuja. Kun poliitikot kiistävät asehankintojen poliittisuuden, he käytännössä siirtävät poliittista päätöksentekovaltaa puolustusvoimille, jota ei perinteisesti ole pidetty poliittisena toimijana.
Toiseksi poliittisen vastuun siirtäminen puolustusvoimille vahvistaa sukupuolittuneita rakenteita suomalaisessa politiikassa. Kun asehankintojen poliittisuudesta ei käydä julkista keskustelua ja ulkopoliittista valtaa siirtyy puolustusvoimille, naisten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon heikkenevät.
Asekauppojen ei sinänsä tarvitse olla tasa-arvopoliittisia ratkaisuja, mutta niiden käsittelyyn liittyvän poliittisen vallan pitäisi olla sitä.
Poliitikoilta vaaditaan rohkeutta nostaa asehankinnat julkiseen keskusteluun ja ottaa poliittinen vastuu päätöksistä.