Vanhustenhoidon henkilöstömitoitusta on nostettava useimmissa yksiköissä nykyisestä 0,6 minimitasosta, jotta voidaan turvata sekä vanhusten että hoitohenkilökunnan turvallisuus.
Vanhukset ovat selvästi aiempaa huonokuntoisempia palveluihin päästessään. THL:n selvitykset kertovat, että masennus ja käytöshäiriöt ovat aiempaa korkeammalla tasolla. Vanhusten kognitiiviset kyvyt ovat myös heikommalla tasolla, mikä kertoo erityisesti muistisairaiden vanhusten määrän kasvusta.
Eri yksiköissä tapahtuneissa väkivaltatapauksissa on useimmiten kyse muistisairaiden teoista. Heidän osuus hoidettavista kasvaa jatkuvasti ja tämä yhdistettynä liian mataliin henkilöstömitoituksiin on vaarallinen yhtälö sekä vanhuksille että hoitajille.
Hallituksen päätös henkilöstömitoitusten laskusta vanhuspalveluissa ovat vääriä vanhusten palvelutarpeiden kasvaessa. Se heikentää merkittävästi sekä vanhustenhoidon tasoa että vaarantaa heidän fyysisen turvallisuutensa hoitoyksiköissä.
Liian vähäinen henkilöstömäärä ei mahdollista vanhustenhoidossa sitä hoidon tasoa, mitä paljon apua tarvitsevat vanhukset tarvitsevat. Laissa määritelty henkilöstön 0,6-vähimmäismitoitus ei ole standardi, vaan henkilöstön tarve on arvioitava jokaisessa yksikössä. Vanhuspalvelu-, sosiaalihuolto- ja jopa perustuslaki edellyttävät, että vanhukset saavat palvelut, mitä heidän palvelutarpeensa edellyttää.
Alueiden ja valvontaviranomaisen vastuulla on varmistaa lain noudattaminen. Eduskunnan perustuslaki- sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat edellyttäneet, että henkilöstömitoituksia seurataan ja tarvittaessa ryhdytään korjaustoimiin.
Vanhukset ansaitsevat paremmat olosuhteet. Tähän on puututtava niin hyvinvointialueiden päätöksenteossa kuin eduskunnassa, missä alueiden rahoituksesta päätetään. Ilmenneisiin epäkohtiin valitettavasti reagoidaan viiveellä ja usein vasta kun media nostaa epäkohdat kaikkien nähtäville.