"Väit­te­ly li­han­tuo­tan­non eroista vie väärään suun­taan" – Suo­mes­sa­kin tar­vi­taan nopeita muu­tok­sia ruo­ka­va­lioon jo ter­veys­syis­tä, sanoo nor­ja­lai­sa­sian­tun­ti­ja

Suomessa naudanlihaa sanotaan ympäristön kannalta kestävämmäksi kuin esimerkiksi saksalaista, mutta tästä ei olla yhtä mieltä.

Kuva: Timo Marttila

Kiivas keskustelu lihantuotannon yksityiskohdista ja eroista eri maiden välillä on turhaa, sanoo Brent Loken Norjassa päätoimipaikkaansa pitävästä EAT-startupista.

– Keskustelu tuotantotavoista johtaa väittelyyn, joka vie sivuun todellisesta asiasta: meidän on vähennettävä rajusti lihankulutusta, hän sanoo Lännen Medialle.

Hän kutsuu aihetta norsuksi posliinikaupassa ja vertaa keskustelua siihen, että keskityttäisiin vain kierrätykseen, kun todellinen ongelma on ylikuluttaminen.

Resurssien kestävän käytön tohtori Loken puhui tiistaina VTT:n tulevaisuuden ruuantuotantoa käsittelevässä seminaarissa.

"On ajateltava eksponentiaalisesti"

Suomessa tunteita on viime aikoina kuumentanut erityisesti naudanliha ja sen ympäristövaikutus verrattuna tuotantoon muissa maissa.

Loken huomauttaa, että eri tuotantomuotojen tai -maiden väliset erot ovat joka tapauksessa suhteellisesti pieniä, kun otetaan huomioon eläinperäisen ruuan merkitys kokonaisuudessa.

Hän kritisoi yleistä tapaa, jossa keskustellaan pienin askelin tehtävistä muutoksista. Ihmisten on annettu ymmärtää, että "jokainen voi tehdä vähän". Tämä ei hänen mukaansa riitä alkuunkaan.

– On ajateltava eksponentiaalisesti. Suomen kaltaisissa maissa on tehtävä isoa muutoksia nopeasti.

Lihan tuotantotapa ei myöskään vaikuta oleellisesti toiseen ongelmaan.

– Vaikka voisimme tuottaa mahdollisimman ympäristöystävällistä lihaa ja maitoa, ihmiset söisivät silti terveydelle haitallisella tavalla.

Ruokavalioon, erityisesti lihankulutuksen vähentämiseen, tehtävät muutokset vähentävät tutkijoiden mukaan ilmastovaikutuksia paljon enemmän kuin tuotantotapojen muutokset.

Kaikki voidaan ruokkia, mutta ei länsimaisella tavalla

Loken muistuttaa samasta tosiasiasta kuin moni muukin taho viime aikoina: ilmastotavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa ilman roimaa muutosta ruokaketjun päästöihin.

Siinä ei päästä nollaan, mutta päästöjä ei ole myöskään varaa kasvattaa lainkaan, vaikka väestö kasvaa koko ajan. Tässä hän muistuttaa ruuan epätasapainoisesta kulutuksesta.

– Teollistuneissa maissa on ylipainoisuusepidemia. Jos kaikki söisivät kuten eurooppalaiset, niin ruuantuotannon päästöt kaksinkertaistuisivat vuoteen 2050 mennessä.

Loken katsoo, että ylipaino on ilmiönä myös ympäristöongelma. Liika syöminen vaikuttaa käytännössä samoin kuin paljon puhuttu ruokahävikki.

– Se tuhlaa resursseja, joita joku muu voisi käyttää.

Tuotantotapa ei ratkaise, vaan ruokavalio

EAT:n kokoaman huippututkijoiden ryhmän ja lääketieteellisen Lancet-julkaisun yhteinen komissio tarkasteli kokonaisuutta pari vuotta sitten ilmestyneessä raportissaan. Sen lähtökohtana oli kymmenen miljardin ihmisen väestö vuonna 2050.

– Kysymys ei ole siitä, voidaanko kaikki ruokkia. Perustavaa laatua oleva kysymys on se, voidaanko kaikki ruokkia terveellisesti ja sellaisella tavalla, jonka maapallo kestää, Loken sanoo.

Komissio määritteli tieteellisin perustein ihmisen terveydelle optimaalisen ruokavalion ja tarkasteli, miten se voitaisiin tuottaa ottamalla huomioon ilmasto ja muut oleellisimmat ympäristövaikutukset.

Esimerkiksi tuotantotapojen muutoksilla vaikutuksia voidaan leikata globaalisti vain parikymmentä prosenttia. Hävikin puolituksella saadaan leikattua reilut kymmenen prosenttia.

– Ruokavalioon tehtävät muutokset laskevat sen sijaan jo yksinään ilmastovaikutukset kestävälle tasolle, Loken sanoo.

Brent Loken sanoo, että liika syöminen tuhlaa luonnonvaroja.

EAT-Lancet -komission "planeettaruokavalioon" mahtuu punaista lihaa vain sata grammaa henkeä kohden. Maitotuotteita voi syödä annoksen verran päivässä.

– Tuotantotapojen muutoksia ja hävikin vähentämistä tarvitaan tämän lisäksi, jos halutaan saada myös muut ympäristövaikutukset kestävälle tasolle.

Ruuan neljäs vallankumous

VTT:n seminaarissa visioitiin myös kokonaan uusia ruuantuotantotapoja. Niissäkin merkittävimmät moottorit ovat ilmasto ja luonnon monimuotoisuuskato.

Tutkimuslaitos itse puhuu elintarviketalouden neljännestä vallankumouksesta metsästys-keräilyn, maatalouden ja teollisen massatuotannon jälkeen.

– Seuraavat kymmenen vuotta vaikuttavat tuleviin 10 000 vuoteen, sanoo älykkään ja kestävän elintarviketuotannon tutkimusprofessori Nesli Sözer.

Hänkin korostaa tarvetta eläinperäisen ruuan rajuun vähentämiseen, sillä nykyisin eurooppalaisten syömästä proteiinista ja rasvasta on eläinperäistä peräti kaksi kolmannesta.

– Jos jatkamme nykyiseen tapaan, tapamme planeettamme.

– Eläinproteiinille on luotava lisää vaihtoehtoja. Samalla eläintuotannosta vapautuvat resurssit tulisi suunnata muuhun ruuantuotantoon.

Hyperyksilöllistä ruokaa ja kehosensoreita

VTT:n ja sen startup-yritysten tutkimuskohteisiin mahtuu niin proteiinin tuotantoa sähkövirralla ilmasta kuin solukasvatustakin. Lisäksi on tutkittu pitkään esimerkiksi Trichoderma reesei -rihmasienen mahdollisuuksia tuottaa "munaproteiinia ilman kanoja".

– Visiomme on, että uusien tuotantotapojen ja tuotteiden käyttö johtaa Euroopassa 20 prosenttia pienempään eläinperäisten tuotteiden käyttöön viidessä vuodessa, Sözli hehkuttaa.

Hävikkiä voitaisiin VTT:n visioiden mukaan vähentää myös yksilöllisellä ruokavaliolla, jossa jokaisen annoksen ravintoaineet optimoidaan annos kerrallaan juuri tietylle ihmiselle. Tässä mukaan tulevat elimistön mittaus ja tekoäly.

– Vuonna 2040 hyperyksilöllinen ruoka on jo rutiinia.