Kuluneen vuoden aikana olen pienen lapsen ja teini-ikäisten äitinä joutunut vakavasti pohtimaan naisen ja äidin osaa yhteiskunnallisissa tehtävissä. Uskon, etten ole tässä ainoa.
Olen havahtunut huomaamaan, kuinka täysin toiminta politiikassa ja harrastuksissa vie ihmisen. Siksi näin vaalien alla on perusteltua miettiä tapoja parantaa lapsiperheiden vanhempien edellytyksiä toimia poliittisissa luottamustehtävissä. He ovat parhaita asiantuntijoita lasten, nuorten ja perheiden asioissa ja heidän panoksensa päätöksentekoon on välttämätöntä.
Moni lasten ja nuorten perheiden asioista kiinnostunut on silti onneksemme asettunut ehdokkaaksi kunta- ja aluevaaleissa. Tämä on erityisen tarpeen nyt kun näemme, mitä ympärillämme tapahtuu. Hallituksen leikkauspolitiikka näkyy lapsiperheiden ja kaikkien arjessa. Se välittyy suoraan kuntiin ja hyvinvointialueille.
Asumistuen leikkaukset, kohonneet terveydenhuollon maksut ja elinkustannusten nousu kohdistuvat juuri heihin, joiden toimeentulon edellytykset ovat heikoimmat. Koulutuksen tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia vastaan hyökätään. Rajoja suljetaan ja sotaisalla puheella luodaan viholliskuvia eri suuntiin. Rauhasta puhuminen leimataan miltei rikolliseksi. Taloushyöty sivuuttaa ympäristö- ja luontoarvot.
Kuntapolitiikassa taloudesta on tullut diktaattori, jonka vuoksi demokraattiset toimintatavat ja kuntalaisten mielipiteet sivuutetaan olankohautuksella.
Elämäntilanteeni takia en voinut asettua ehdokkaaksi alue- ja kuntavaaleihin. Se antaa aikaa hoitaa tehtäviä, joita minulla on eri järjestöissä ja voin tukea muiden ehdokkaiden vaalityötä.