Toimittajat ja niin sanotut asiantuntijat alkoivat kilpaa penkoa ”väestönvaihtoteoriaa”, kun Vilhelm Junnilan torpedoinnin jälkeen toimittajat nostivat esille Mari Rantasen (ps.) käyttäneen sanaa vaalikampanjoinnissaan.
Ihmettelen, mistä poliittisille toimittajille ja asiantuntijoille maksetaan Suomessa vuonna 2023. Toimittajat ovat rynnänneet tilaamaan asiantuntijoilta lausuntoja, joilla he pyrkivät todistamaan ”väestönvaihtoteorian” vääräksi. Se on näin sivumennen sanoen huvittavan näköistä, kun kaikki mittarit näyttävät, että ulkomaalaisen väestön suhteellinen osuus Suomen väkiluvusta on kasvanut kiihtyvää tahtia.
Tosiasiassahan puhe väestönvaihdosta on poliittinen kikka, joka on täysin arkipäiväistä kaikissa muissa poliittisissa kysymyksissä – maahanmuuton osalta vain pyritään nyt ilmeisesti kaventamaan vastustajien toimintakenttää. Nimeämällä väestökehitys väestönvaihdoksi tehdään ilmiöstä ”väestön vaihtuminen” verbi ”väestön vaihtaminen”, ja verbillähän on subjekti, joku sitä tekee.
Kun puhutaan maaseudun kurjistumisesta, käytän sanaa ”kurjistaminen”. Minusta maaseutua kurjistetaan, osa poliitikoista aivan tarkoituksella ja osa lähes rikollisesta välinpitämättömyydestä. Katsokaa tilastoja siitä, kuinka paljon valtion työpaikkoja on muualla Suomessa ja varsinkin maalaiskunnissa lakkautettu ja verratkaa sitten siihen, kuinka paljon niitä on Helsinkiin perustettu.
Kyse on siis diskurssin hallinnasta. Se joka määrittää sen, millä sanoilla asioista keskustellaan, voittaa yleensä väittelyn. Perussuomalaiset yrittää tietysti samaa mitä muutkin.
Nyt toimittajat itse asiassa ottavat osaa tähän taisteluun kielestä ja puhetavasta, nimittäin he junttaavat läpi termin ”väestönvaihtoteoriasta”, josta tulee jo sanana mieleen salaliittoteoria. Nähdäkseni kukaan ei ole Suomessa edes väittänyt missään olevan salaliittoa, joka pyrkii kasvattamaan ulkomaalaisen väestön määrää – eikös sitä suuri osa puolueista aivan avoimesti vaaleissa julistanut?