Pääministeri Petteri Orpon (kok.) johdolla toteutettu ympäristöpolitiikka on pakottanut minut tarkistamaan kantaani kokoomukseen. Erityisen tyrmistynyt olen ympäristöministeri Kai Mykkäsen (kok.) puheista.
Ei liene kovin liioiteltua sanoa, että nykyhallitus on eräs luontovastaisimmista, millä Suomea on viime vuosikymmeninä koeteltu. Viimeisinä syinä irtiottooni ovat ”tieteellinen” lohenkalastus ja ennallistamisasetuksen torppaaminen. Luontokadon torjunta teknisillä innovaatioilla saati vapaaehtoisuudellakaan ei tule onnistumaan.
Tästä eräänä esimerkkinä on voimayhtiöiden vuosikymmeniä kestänyt vitkuttelu kalateissä, jotka ovat nojautuneet yhteistyön henkeen ja pitkäjänteisiin tutkimuksiin ynnä kokeiluihin. Näitä saavutuksia tuskin tarvitsee erikseen selventää.
Yleisellä tasolla yhtiöt osallistuvat luontokadon torjuntaan tasan niin vähän, mitä niiden on pakko. Silloinkin kyseessä on useimmiten pelkkä viherpesu, jolla omaa toimintaa kirkastetaan liiketoimien edistämiseksi.
Metsäteollisuuden ponnisteluistakaan ei ole paljon lapsille kerrottavaa. Myönnettäköön, että yksi tekopökkelö hakkuuaukealla on toki parempi kuin ei mitään (useammasta puhumattakaan), mutta vanhoista metsistä riippuvaisten lajien kannalta ne ovat yhtä tyhjän kanssa.
Rohkenen väittää, että ratkaisujensa nojalla hallitus vaikuttaa osin olevan jopa tiedevastainen. Myös halu joustavoittaa – nopeuttaa – esimerkiksi kaivosten luvitusta suorastaan hirvittää.
Siksi olen päätynyt toistaiseksi kannattamaan vihreitä, vaikka en mainittavammin jaakaan heidän arvojaan. Toisaalta uusi, selvästi enemmän oikealle kallellaan oleva puoluejohto edesauttaa linjausta.
Pienen takaportin jätän silti auki Sirpa Pietikäisen osalta, joka vaikuttaa edustavan kokoomuksessa harvinaista järjen ääntä, mitä tuleen luonnosta huolehtimiseen. Muuten olen sitä mieltä, että Kemijokeen on viivyttelemättä tehtävä kunnolliset kalatiet.