Vaaleissa valitaan asioitamme hoitamaan ihmiset, joiden uskomme niihin parhaiten pystyvän. Jos sosiaaliseen mediaan on uskominen vaalien edellä, useimmissa kunnissa päättäjät ovat vallan väärinkäyttäjiä ja oman edun tavoittelijoita. Verorahoja on käytetty vääriin paikkoihin, eikä olla kiinnostuneita kuntalaisten palveluista.
Julkinen keskustelu on olennainen osa kansanvaltaa. Somella on lisääntyvä merkitys oman lähipiirin keskusteluun. Se on tuonut esiin myös tunteita herättäviä kiistoja. Kompromissien etsimisen sijaan leviää myös mustamaalaaminen ja jopa viha.
Asiat eivät erottele poliitikkoja, vaan erot ovat ihmisten välisiä. Rajan tällä puolen ollaan oikeassa ja tuolla puolen väärässä. Kärjistely, vääristely ja liioittelu näyttävät usein voimansa. Yhteiskunnan kahtia jakaantuminen heijastuu myös kunnalliseen päätöksentekoon.
Päätöksenteossa kukaan ei ratkaise asioita yksin, vaan se perustuu yhteiseen päätöksentekoon ja kompromisseihin. Pitää toimia myös niiden kanssa, joilla on erilainen arvomaailma ja näkemys hyvästä tulevaisuudesta.
Demokratialla on kunnallishallinnossakin ainakin kaksi olennaista ulottuvuutta: vallan jakautuminen ja kansalaisten osallistuminen. Perinteeseen kuuluu erilaiset järjestöt ja yhdistykset ja tietysti media, joissa on tilaa erilaisille näkemyksille ja vallankäyttäjien arvostelulle.
Kunnissa kyse ei ole hallituksesta ja oppositiosta vaan tavallisten ihmisten arkisista asioista, joita meidän pitää hoitaa. Keskusteluilmapiirin koventumisella on seurauksensa poliittiselle osallistumiselle ja julkiselle keskustelulle. Tavalliset ihmiset vieraantuvat politiikasta vielä lisää.
Yritetään kuunnella paremmin kuin huutaa. Jokaisen ihmisen vastuulla on näyttää rajat keskustelulle ja pitää rajoista kiinni.
Pelkosenniemellä valtuustotyöskentely on toiminut hyvin ja riidattomasti, joskin valitukset, useimmiten turhatkin, ovat hidastaneet päätösten toimeenpanoa.