Hallitus hakee uusia keinoja edistää työuranaikaista oppimista nyt, kun aikuiskoulutustuki lakkautetaan. Aikuiskoulutustuen haasteena on ollut, ettei se ole kohdentunut kovin hyvin niille, joiden työmarkkina-asema on hauras tai koulutustaso matala.
Tilalle asiaa selvittänyt työryhmä ehdottaa opintotukeen tai -lainaan perustuvaa tukea. Joillekin laina voi olla toimiva tapa rahoittaa opiskeluaan, mutta pelkästään sen varaan ei kannata laskea tilanteessa, jossa yrityksissä on jatkuvasti paheneva pula osaavasta työvoimasta.
Ihmiset ovat työurallaan moninaisissa tilanteissa, eikä yksi keino edistää opiskelua sovi kaikille. Jatkossakin ansiotasoon perustuvaa tukea pitäisi voida myöntää ihmisille, joilla on erityinen koulutustarve ja sirpaleinen työhistoria.
Opiskelun pitäisi tapahtua ensisijaisesti työn ohella tai työvaltaisesti, ja suuntautua työvoimapula-aloille. Tämä olisi huomattavasti edullisempaa rahoittaa kuin nyt poistuva aikuiskoulutustuki ja lisäksi se kohdistuisi paremmin.
Ehdotan myös, että käyttöön otettaisiin uusi virike-edun kaltainen koulutusetu. Se kannustaisi työntekijöitä opiskelemaan uutta ja työnantajia tukemaan tätä rahallisesti. Etua voisi käyttää yksittäisten kurssien ja pienten osaamiskokonaisuuksien suorittamiseen työn ohella. Edun tarjoaminen olisi työnantajalle vapaaehtoista ja työntekijä saisi itse päättää, mitä opiskelee.
On oikeastaan aika nurinkurista, että nykyään työnantaja pystyy tukemaan verottomasti työntekijän teatterivisiittejä, hierontakäyntejä ja lounastamista – mutta ei omaehtoista opiskelua.
Jäsenyrityksille tekemämme kyselyn perusteella osaava työvoima on yrityksille niiden merkittävin kilpailuetu. Jotta tästä kilpailuedusta pystytään pitämään kiinni, on ensiarvoisen tärkeää, että monipuolisia mahdollisuuksia osaamisen päivittämiseen on myös tulevaisuudessa.