Kolumni

Uusi vuosi, uusi minä?

-
Kuva: Anssi Jokiranta

Muille ihmisille on välillä vähän liiankin helppoa valehdella, mutta vain typerys valehtelee itselleen.

Ilmeisesti maapallo on täynnä typeryksiä, sillä joka vuosi, kun kello lyö puoltayötä joulukuun viimeisenä päivänä laukovat miljoonat ihmiset suustaan sellaista kukkua, että Pinokkiokin olisi kateellinen. 

Voi kyllä, uudenvuodenlupaukset, tuo positiivinen perinne, jonka tarkoituksena on kehittää itseään tulevana vuotena edellisistä parempaan suuntaan.

Ensi vuonna saatetaan parantaa ruokavaliota, lisätä kuntoilua tai vaikka käytöstapoja. Ihan kivoja tavoitteita kaikki, mutta samaan aikaan tämä suuri sanaton sopimus universumin kanssa voi olla paineita luova ja petollinen perinne.

En todellakaan sano, että kaikki uudenvuodenlupauksia tekevät ihmiset olisivat valehtelijoita. Se nyt vain olisi kohtuutonta.

Mutta miettiessäni itseäni lapsena, voin elävästi muistaa kuinka hankalaa näiden lupausten keksiminen oli. En ollenkaan tiennyt mitä olisin halunnut itsessäni kehittää saati sitä, mitä minussa olisi kannattanut kehittää. Yleensä päädyin heittämään ilmoille yhden tyhjän lupauksen, jonka noudattamisen unohdin tyystin vuoden toisella puoliskolla.

Viime aikoina tilanne on ollut lähes sama. Nykyään erona on vain se, että tiedän, mitä minun pitäisi tehdä, ja mikä olisi minulle hyödyksi. Silti lupausten toteuttaminen tuntuu kauhean hankalalta.

Uudenvuodenlupaukset luovat paineita, jos ne ottaa oikeasti tosissaan. Itsensä kehittämisen aloittaminen vuoden vaihtuessa voi vaikuttaa hyvältä sen äkkinäisyyden takia, mutta ajan kuluessa se voi muuttua ahdistavaksi ja jopa haitalliseksi. 

Jos vaikka lupauksestaan repsahtaa kesken vuotta, on erittäin helppoa vain haistatella pitkät ja palata ryminällä vanhoihin tapoihin.

Lupaus ajatellaan suurena päätöksenä, jonka on velkaa maailmalle, mutta kun se ei enää tunnukaan siltä, muuttuu se vain tyhmäksi heitoksi, joka ei yhtäkkiä olekaan millään tavalla todellinen.

Kun ihminen yrittää kehittyä vain itseään varten, menee homma yleensä mönkään. Itselleen tehdyt lupaukset ovat niitä kaikista tärkeimpiä, mutta niistä on myös hankalinta pitää kiinni, sillä vastuu on vain itsellään.

Pointti on siis se, että jokainen itseään koskeva päätös tulisi lähteä ihmisestä itsestään, halusta muuttua, eikä typerästä velvoitteesta, joka pakottaa siihen. Vain silloin voi sinustakin tulla uusi uljaampi sinä.