Armeijan ja seurakuntien yhteinen päätös sotavainajien hautaamisesta kotiseudun hautausmaihin oli kansainvälisestikin poikkeuksellinen. Suomalaisen menettelyn historia ulottuu vapaussotaan, missä kaatunut pyrittiin lähettämään mahdollisuuksien mukaan kotipaikkakunnalle haudattavaksi. Poikkeuksena olivat hävinneen osapuolen kaatuneet, jotka pääosin haudattiin joukkohautoihin taistelupaikkojen tai vankileirien läheisyyteen.

Talvisodan puhjettua tehtiin yhteispäätös kaatuneiden tuomisesta kotiseudun multiin. Sankarihautausmaihin on haudattuna noin 80 000 sotien uhria.