Yhteiseen hiileen voi puhaltaa tai sitä voi pyrkiä sammuttamaan. Tätä mietin, kun luin Leena Jääskeläisen mielipidekirjoituksen (“Santasport vie urheilun rahat”, LK 9.9.).
Jo kirjoituksen otsikko on ristiriitainen. Santasport Finland Oy (SSF) on koulutuskuntayhtymä Redun sataprosenttisesti omistama yritys, joka hoitaa niitä kuntayhtymän liiketoiminnallisia tehtäviä, joita kuntayhtymä ei voi kuntalain mukaan itse hoitaa. Yrityksen tuotoilla voidaan tulevaisuudessa, haasteellisten koronavuosien jälkeen vahvistaa kuntayhtymän ja sen osana urheiluopiston taloudellista asemaa ja sitä kautta myös opistolla tapahtuvaa toimintaa, siis urheilua.
Yrityksen toiminta ja palvelut tekevät yhdessä urheiluopiston kanssa Santasportista houkuttelevamman kohteen myös suurten tapahtumien järjestämiseen.
Jääskeläinen kirjoittaa, että olosuhteiden rakentamiseen yhtiö ei laittanut ole euroakaan, eikä sillä ole niistä lainaa. Totuus on, että yhtiö maksaa tiloistaan omistajalleen tarkkaan määriteltyä tilavuokraa, jolla tiloja ylläpidetään ja parannetaan. Lisäksi yhtiö on hankkinut uuden huoneistohotellirakennuksen, johon urheilijoita voidaan majoittaa. Siihen on otettu lainaa, jota on vielä miljoonia euroja.
Koulutuskuntayhtymän ja sen osana Lapin urheiluopiston toiminnan taloudellinen alijäämä ei johdu SSF:stä, vaikka Jääskeläinen tällaista mielikuvaa lukuisilla mielipidekirjoituksillaan pyrkiikin luomaan. Sen sijaan valtiovallan jo tekemät sekä myös ensi vuoden rahoitukseen suunnatut leikkaukset koskevat myös urheiluopiston taloutta.
Valtion rahoitus ei enää valitettavasti riitä kattamaan kaikkia rakenteiden kustannuksia, joita Jääskeläinen on aikanaan itse toisenlaisissa olosuhteissa ollut luomassa. Tämä ei ole yhtiön vika.