Kolumni
Tilaajille

Unelmat satumaisista hillasoista saavat ihmisen unohtamaan järjenkäytön.

Olen tuijotellut sosiaalisessa mediassa toinen toistaan upeampia hillasoiden kuvia ja täysiä ämpäririvejä. Kuka on poiminut hillat perheelle kahdeksi talveksi, kuka koko suvulle tai myyntiin tai lahjoitettavaksi asti. Kuvissa mättäät notkuvat keltaisenaan elokuun kultaa.

Itse rämmin junantuomana kolme iltaa vetisillä jängillä. Muistelin missä olisi hillalle sopivaa kasvualaa, kyttäilin maastokarttoja ja Googlen satelliittikarttaa. Näyttääkö tuo suolta vai onko se hakkuuaukea? Hätistelin hyttysiä ja mäkäräisiä, kiskoin suonsilmään juuttuneita kumppareita irti ja yritin pitää itseni kartalla etten olisi yksi luku lisää maastoon kadonneita marjastajia.