Euroopan turvallisuuden tulevaisuutta ratkotaan Ukrainassa joka päivä. Jos Venäjälle annetaan periksi, romutetaan kansainvälisiin sopimuksiin perustuva turvallisuusarkkitehtuuri, jossa jokaisella maalla on oikeus itse tehdä omat valintansa.
Voi ajatella oman maansa samaan asemaan, jossa se taistelee itsenäisyytensä ja ihmisten kotien puolesta imperialistisilla tavoitteilla varustettua vihollista vastaan. Kontrasti hyökkääjällä ja puolustajalla on selvä. Meillä suomalaisilla on tästä omat kokemuksemme.
On realistista arvioida, että asiat tulevat Ukrainassa ja laajemminkin turvallisuusympäristössämme menemään huonompaan ja epävakaampaan suuntaan ennen kuin rauhallisemmat ajat koittavat. Tässä hetkessä on oltava realisti, jopa inhorealisti, ja varauduttava ikävimpiinkin kehityskulkuihin.
Länsimaissa ei valitettavasti vieläkään ymmärretä, että Venäjä uskoo vain voimaa, ja että ainoastaan Ukrainan sotilaallinen voitto on edellytys todelliseen rauhallisempaan ajanjaksoon.
Ukraina tarvitsee väsymätöntä tukeamme ja huomiotamme niin kauan kuin tarve on. Kyse on taloudellisesta, humanitaarisesta ja asemateriaalisesta tuesta. Tarve Ukrainassa on suuri.
Yhtä tärkeää on myös kaikilla tasoilla tapahtuva poliittinen tuki. Viestin tulee olla selkeä niin sanoin kuin teoin – Ukrainaa tuemme, emmekä tukemiseen väsy.
Vaikka Ukrainan aikanaan tapahtuvaa jälleenrakentamista suunnitellaan jo, on vähälle huomiolle jäänyt henkisen jälleenrakennuksen tarve. Sadat tuhannet, luultavasti miljoonat ukrainalaiset tarvitsevat henkistä tukea sodan julmiin kokemuksiinsa. Tarve on akuutti. Me Suomessa tiedämme sen, miten pitkäaikaiset arvet sota kansakuntaan jättää.
Venäjä on siirtymässä täysimääräisesti sotatalouteen. Sen suunnitelmissa on ensi vuonna käyttää noin 40 prosenttia valtion budjetista aseistautumiseen. Tämä kertoo siitä, ettei Putin ole luovuttamassa, päinvastoin.
Euroopan toimenpiteet Venäjän varusteluun vastaamiseksi ja Ukrainan tukemiseksi ei nykyhetkessä ole riittäviä. Materiaalintuotantomäärät on saatava vertailukelpoisiksi Venäjän vastaavaan. Nykyisen epäsuhdan Venäjä laskelmissaan varmasti tietää ja luottaa myös siihen, että ajan myötä länsimaiden tuki Ukrainaan hiipuu. Näin ei saa tapahtua.
Elämme historiallisia aikoja, jolloin tarvitaan historiallisia tekoja ja myös poikkeuksellisen paljon toivoa. Tehdään näin yhdessä ja muistetaan, että Ukrainan asia on meidän.
Jarno Limnell
Kirjoittaja on kansanedustaja (kok.) ja sotatieteiden tohtori.