Pääkirjoituksessa (LK 7.2.) käsiteltiin Suomen liittymistä sotilasliitto Naton jäseneksi positiivisessa hengessä, perusteena ”maailman muutos” – toisin sanoen Neuvostoliiton romahtaminen 1990-luvun alussa, minkä seurauksena ”meille avautui mahdollisuus hakea turvaa lännestä”. Tämä näkyi Suomen liittymisenä EU:hun ja myöhemmin alati syventyvänä Nato-kumppanuutena.

Kiistatta voi sanoa, että lännettyminen on tapahtunut, mutta perustellusti voi todeta myös, että ulkopolitiikan johto presidenttiä myöten edelleen näkee parhaimmaksi sotilaallisen liittoutumattomuuden ja sillä on myös kansan enemmistön tuki.