Suomessa työn verottaminen on kansainvälisesti kireää. Työn verotuksen yleiseksi keventämiseksi kaikissa tuloluokissa pitäisikin toteuttaa yhden prosenttiyksikön veronalennus. Alennuksen tavoitteena on lisätä työn tekemisen kannustavuutta kaikissa tuloluokissa ja turvata pieni- ja keskituloisten ostovoiman säilymistä siltä osin kuin haittojen verotuksen kiristäminen osana veroalen rahoitusta pienentäisi sitä.
Työn verotuksen yleisestä keventämisestä aiheutuva staattinen verotuottomenetys olisi noin 1,3 miljardia euroa, mutta sillä olisi merkittäviä dynaamisia vaikutuksia työn tekemisen kannustimien ja ostovoiman lisääntymisen kautta.
Työn tekemisen kannustavuutta pitäisi lisätä myös marginaaliverokantoja alentamassa. Palkkatulon verotus kiristyy nopeasti palkan kasvaessa, kun jyrkästi nousevat marginaaliveroprosentit leikkaavat palkansaajan käteen jäävää tuloa.
Jo keskituloisen, noin 49 000 euroa vuodessa ansaitsevan palkankorotuksesta lähes 50 prosenttia menee veroihin. Erityisesti ansiotulojen ylin 60 prosentin marginaaliverokanta on kansainvälisessä vertailussa maailman korkeimpien joukossa. Myös OECD ja useat asiantuntijatyöryhmät ovat pitkään suositelleet Suomea alentamaan työn verotusta.
Kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen kireää ansiotulojen marginaaliverotusta tulisi keventää merkittävästi pudottamalla valtion tuloveroasteikon kahden ylimmän tuloluokan marginaaliverokantoja 8–10 prosenttiyksiköllä siten, että ylin valtiontuloveroprosentti olisi noin 34. Ylimpien marginaaliverojen pudottamisen tavoitteena on, että "vähintään puolet käteen"-periaate toteutuisi myös korkeimmilla tulotasoilla kunnallisvero ja palkan sivukulut huomioiden.
Verotuottomenetys ylimpien marginaaliverojen laskemista olisi arviolta noin 300 miljoonaa euroa, mutta sen itserahoittavuusaste olisi todennäköisesti suhteellisen korkea – jopa sata prosenttia, kuten Ruotsissa 2020 toteutettu ylimpien marginaaliveroprosenttien viiden prosenttiyksikön alennus on ollut.