Viime vuosikymmeninä tapahtunut työn tuottavuuden merkittävä lisääntyminen on tehnyt mahdolliseksi työajan lyhentämisen työntekijöiden ansiotason pysyessä entisellään. Ranskassa säädettiin laki 35-tuntisesta työviikosta jo vuonna 2000 ja Islannissa suurin osa tekee 35- tai 36-tuntista työviikkoa vuosina 2015 … 2019 toteutetun kokeilun hyvien tulosten seurauksena.
Maailmalla on toteutettu monia muitakin kokeiluja ja aloitteita työajan lyhentämiseksi ansioita alentamatta. Esimerkiksi Saksassa on meneillään laaja puolen vuoden mittainen kokeilu siirtymisestä nelipäiväiseen työviikkoon.
Viime maaliskuussa senaattori Bernie Sanders teki lakiesityksen 32 tunnin työviikkoon siirtymisestä Yhdysvalloissa ansiotasoa alentamatta. Esityksen yhteydessä julkaisemassaan tiedotteessa Sanders toteaa, että työnteon tuottavuus on kasvanut yli 400 prosenttia siitä, kun laki 40 tunnin viikkotyöajasta säädettiin vuonna 1940. Samaan aikaan työntekijöiden reaaliansiot ovat laskeneet.
Sandersin esityksen perusteluissa vedotaan muuan muassa Iso-Britanniassa, USA:ssa ja Kanadassa toteutettujen kokeilujen hyviin tuloksiin. Yksikään USA:n ja Kanadan kokeiluun osallistuneista yrityksistä ei halunnut enää palata viisipäiväiseen työviikkoon.
Suomessa toteutettiin melko laaja kuusituntisen työpäivän kokeilu 1990-luvulla. Hyvistä tuloksista huolimatta kokeiluja ei jatkettu eikä työaikalakia muutettu. Viime vuosina joissakin yksittäisissä yrityksissä on kuitenkin oma-aloitteisesti siirrytty lyhyempään työaikaan ansioita alentamatta.
Suomalaistenkin on liityttävä maailmanlaajuiseen kamppailuun paremman työajan puolesta. Ammatillisten keskusjärjestöjen ja ammattiliittojen on käynnistettävä kunnollinen kampanja työajan lyhentämiseksi ansioita alentamatta. Nyt tarvitaan konkreettisia toimia, ylimalkaiset kannanotot eivät riitä.