Tuli mieleen pari tarinaa hölmöläisistä, mm. tarina täkin jatkamisesta kun paleli ja säkeillä valon pirttiin kantaminen ja paluukuormassa samoilla säkeillä pimeyttä ulos. Sadut yleensä alkaa sanoilla olipa kerran, nämä edellä mainitut ei mutta nämä hölmöläistarinat kylläkin.
Elikkä…Olipa kerran meilläkin kaunis pilaantumaton kotiseutu vaaramaisemineen ja jokilaaksoineen. Samoin myös kalaisine jokineen, jossa ihmisillä oli mukava asustella ja nauttia joen ja metsän antimista. Eräänä päivänä jotkut tahot kuulivat ilmaston lämpiäminen sanan. Silloin alkoi hysteria, että Suomen pitää tehdä etunenässä kaikki ilmaston hyväksi muittenkin maitten osalta. Turve ja fossiilinen energia olivat suurimpia syyllisiä. Alettiin suunnitella että kaiken pitää toimia sähköllä.
Niinpä nähtiin yhtenä vaihtoehtona tuulivoima. Vaikkakin sillä ei energiavarmuuden ja tuoton kannalta ollut apua. Kun ei tuule niin silloin ei tule energiaa. Ei auttanut järkipuheet. Alettiin työntää tuulivoimaloita Tornionlaaksoonkin. Etelässä oli ihmisillä niin suuri valta, että he eivät niitä huolineet sinne. Rumentaisivat seutua ja olihan myllyistä tutkittua tietoa maailmalla, etteivät ne ole lähialueen asukkaillekaan terveellisiä. Niinpä alkoivat tuulivoimayhtiöt lähestyä joitakin päättäjiä, että josko toisimme teidän vaaroille muutaman kymmenen myllyä. Saisitte siitä tuloja kassaanne.
Tätä pidettiin asukkailta salassa mahdollisimman pitkään. Asukkaat nousivat kuultuaan suunnitelmista niin sanotusti takajaloilleen, että miksi kotiseutuamme ollaan pilaamassa ja rakentamassa metsiin teollisuuslaitoksen omaisia rakennelmia voimalinjoineen ja teineen.
Ei auttanut järkipuhe, eikä ihmisten huolet. Myllyt tehtiin. Lähialueen asukkaat joutuivat muuttamaan pois rakkaalta kotiseudultaan. Samalla loppui orastava matkailu. Eivät ihmiset tulleet ihailemaan myllyjä. Mitäs ihailemista niissä oli. Ne sitten pyörivät sen pari ehkä kolkyt vuotta. Sitten niille tuli purkutuomio. Purusta piti huolehtia voimayhtiö, mutta se oli hävinnyt kuin pieru saharaan. iinpä purkuhommat jäi kaupungin ja maanomistajien vastuille. Siellä ne on nyt seisoneet muistomerkkeinä siitä hullutuksesta. Oli tehty suurempi ympäristörikos kuin Kemijoen valjastaminen. Erotuksena vaan myllyihin, että vesivoimalat tuottivat vielä sähköä.
Samoihin aikoihin alkoi vimma että kaiken liikkuvan pitää toimia akuilla. Jopa kottikärrytkin. Ja akkuihin piti saada materiaalia. Niinpä alettiin tonkia lapin maaperää, mistä niitä tarvittavia metalleja löytyy. Enimmäkseen tonkijat olivat ulkomaisia kaivosyhtiöitä. Ja löytyihän niitä Lapin rikkaasta maaperästä. Ja kaivoksia alettiin laittaa pystyyn. Kaivosten tarvitsemat prosessivedet otettiin paikallisista vesistöistä ja johdettiin isoihin jokiin, jossa ne laimenee paremmin. Miksi ”puhtaitten” vesien piti laimentua.
Ei laimentuneet tarpeeksi. Tornionjokikin saastui ja kaikki elollinen kuoli.Oliko tämä tarkoituksellista? Kuitenkin alettiin miettiä, että mitä hyötyä tuollaisesta joesta on, jossa ei mikään elä. Jokihan joutaa valjastaa ja alkaa tuottamaan ”ekosähköä”. Niinpä koskipaikkoihin alettiin rakentamaan voimaloita. Tietenkin ensin piti rakentaa Kukkolankoski . Jos vaikka joskus vesistö puhdistuisi ja lohikin sattuisi eksymään jokeen. Niin tehtiin vesivoimalat koskiin. Sähkösiirtokin onnistui hyvin, koska koskien päältä meni jo voimalinjoja. Vuennonkoskellakin jopa kaksi kappaletta.
Herään aamulla ja pomppaan pystyyn. Huomaan että onneksi tämä oli toistaiseksi vain pahaa unta. Illalla olin suunnitellut kalareissua Vuennonkoskelle. Oli siinä käynyt mielessä nämä edellä mainitut suunnitelmat, että eivät ainakaan vielä nämä hölmölän teoiksi verrattavat ole toteutuneet. Toivottavasti päättäjät tulevat järkiinsä on heti aamulla mielessä. Heitän kepillisen vettä ja laitan suolenmutkaan jotakin. Pakkaan evhäät ja kalavehkeet rephuun ja suuntaan kohti Pekanpäätä. Tunnin päästä olen jo kauniin Vuennonkkosken rannalla. Näen toistaiseksi ”vain” yhden voimalinjan. Puitten takaa nousee aamuaurinko ja alkaa lämmittää selkääni. Mietin että näin lyhyessä ajassa pääsen tällaisiin rauhallisiin maisemiin. Jotkut voisivat vaikka maksaa tällaisesta herkusta.