Antti Karvonen
Sepelvaltimotautia sairastavien sydän kuormittuu enemmän kylmässä kuin lämpimässä ilmassa, Oulun yliopiston tiedotteessa kerrotaan.
Säännöllinen liikunta on keskeistä sepelvaltimotautipotilaiden sydänkuntoutuksessa ympärivuotisesti. Kylmään ympäristöön liittyy kuitenkin sepelvaltimotautipotilailla rintakipuoireita ja rytmihäiriöitä, sekä väestötasolla kohonnut riski sydän- ja verisuonisairastavuudelle.
Kylmän lämpötilan ja suositusten mukaisen liikunnan yhteisvaikutusten tunteminen on tärkeää, jotta liikuntaa voidaan harrastaa turvallisesti.
Tutkimuksessa arvioitiin, vaikuttaako kylmä ympäristö sydämen työmäärään ja sydänlihaksen hapensaantiin reippaan kävelyn aikana.
Tutkimus osoitti, että sydämen työmäärä oli 17 prosenttia korkeampi kylmässä liikkuessa verrattuna huonelämpötilaan. Tästä huolimatta kylmässä ei huomattu sydämen hapenpuutteesta kertovia muutoksia sydänsähkökäyrässä.
Tiedotteen mukaan tutkimuksen havainnot tukevat ympärivuotista terveyttä edistävää liikuntaa myös kylmissä ilmastoissa