Turvetuotannon alasajo on kiihtynyt. Tavoite on puolittaa polttoturpeen käyttö 2030 mennessä. Luopuminen tapahtuu todennäköisesti vielä nopeammin verotuskäytäntöjen tehdessä tuotannosta kannattamatonta. Turpeen noston konekanta katoaa ja yrittäjät lopettavat, koko ala ajetaan alas.
Mistä muusta luovumme kuin kotoperäisestä energiasta, joka on osa energiansaannin varmuusvarastoa Suomessa, jossa talven pakkasennätys on -51,5? Turpeen monipuolinen, muu kuin polttokäyttö, on kuvattu MTK:ssa – sitä tarvitaan niin kotieläinten kuivikkeena kuin kasvihuoneissa kasvatusturpeenakin. Kohta voi myös kotipuutarhurilla olla vaikeaa löytää kaupasta turvesäkkiä istutuksia varten.
On totta, että turpeen polton hiilidioksidipäästöt ovat samaa luokkaa kuin fossiilisten polttoaineiden, laskettiinpa turve uusiutumattomaksi tai hitaasti uusiutuvaksi luonnonvaraksi. Turpeen poltto lisää ilmakehän hiilidioksidipäästöjä, niinpä Suomi jättää koskematta energiavaraston, jonka avulla maa voisi olla energiaomavarainen.
Onko Suomen tavoite tarpeeksi kunnianhimoinen? "Suomen soiden turvevarasto on kaksi kertaa suurempi kuin Pohjanmeren öljyvarasto, 2/3 Norjan öljyvaroista” (MT, Mikko Savola).