Kolumni: Kie­li­muu­ri ui­ma­hal­lis­sa ja muita arkisia koh­taa­mi­sia tu­ris­ti­kau­pun­gis­sa

Vastaa kyselyyn: Miten vie­tät­te tal­vi­lo­maa, vai­kut­taa­ko ra­ha­ti­lan­ne suun­ni­tel­miin?

Tilaajille

Tun­tu­reil­ta nousee tun­ne­myrs­ky: Saa­me­lais­tyt­tö Elle Marjan pa­kah­dut­ta­va tarina on syksyn iso elo­ku­va­ta­paus

Saamelaistyttö Elle Marjan pakahduttava tarina on syksyn iso elokuvatapaus. Palkintoja imuroiva teos on saamelaisille kollektiivista terapiaa, sanoo läänintaiteilija Kirste Aikio.

Myönnän nieleskeleväni, kun elokuvasalin valot syttyvät ja avara tunturimaisema katoaa valkokankaalta.

Nieleskelen liikutusta mutta myös kankaalla kuvatun sorron tuottamaa kiukkuista sappea. Yhdistelmä on pakahduttava.

Tässä se nyt siis oli, iso puheenaihe, kansainväliset festivaalit ja palkintoraadit hurmannut Amanda Kernellin esikoiselokuva Saamelaisveri ( Sameblod ).

Juuri niin vaikuttava ja sävykäs kuvaus 1930-luvun Ruotsin Lapista, rasismista ja nuoren naisen kamppailusta kuin ennakkomaineesta saattoi päätellä.

–Ai että montako tähteä? Neljä nyt ainakin, jos viisi on maksimi, Kirste Aikio ilmoittaa muutaman sekunnin puntaroinnin päätteeksi.

Aikio on Suomen parhaita saamelaiselokuvan tuntijoita, Inarista Helsinkiin poikennut saamelaiskulttuurin läänintaiteilija.

Haluatko lukea tämän jutun?

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet (ma-la) ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit Päivittäiset uutiset sähköpostiisi