Maahanmuuttajataustaiset mielenterveysomaiset jäävät usein näkymättömiin. Varmistetaan riittävä tuki psyykkisesti sairastuneiden läheisille – taustasta riippumatta.
Syrjintä- ja rasismikokemukset ovat monelle Suomessa asuvalle maahanmuuttajalle arkipäivää. Toistuvana ne heikentävät elämänlaatua ja ovat vakava uhka mielenterveydelle. Psyykkinen oireilu vaikuttaa myös läheisiin.
Vaikka asenteet mielenterveys- ja päihdeongelmia kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi, mielenterveyden sairauksiin liitetään yhä vääriä oletuksia. Myös maahanmuuttajayhteisöissä mielenterveyden häiriöihin liittyy häpeää, ennakkoluuloja ja uskomuksia. Psyykkisestä oireilusta saatetaan vaieta tai se voidaan selittää somaattisten vaivojen kautta.
Tiedon puutteen, häpeän ja oudon palvelujärjestelmän vuoksi palvelut eivät tavoita sairastuneita. Mielenterveys on myös ilmiönä kulttuurisidonnainen ja siksi psyykkistä oireilua ei välttämättä tunnisteta. Apua itselle tai läheiselle ei ymmärretä hakea.
Hoitamattomat sairaudet kuormittavat läheisiä, jotka ajautuvat kantamaan vastuuta sairastuneesta. Läheisten ja perheenjäsenten rooli voi korostua yhteisöllisistä kulttuureista lähtöisin olevilla, jolloin esimerkiksi hoitoon hakeutumisesta päätetään usein koko perheen kesken. Jäädessään ilman tukea läheisillä on riski sairastua myös itse.
Lapselle tai nuorelle muutokset psyykkisesti oireilevan käytöksessä voivat olla pelottavia, raskaita ja rajoittavia. Moni heistä kantaa huolta läheisen jaksamisesta ja mielenterveydestä. Maahanmuuttajaperheissä lapsiomaisilla on kielitaitoisempina suuri riski ajautua huolehtimaan perheen asioista. Näin ei saa olla.
Oman jaksamisen puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa, mutta se on ensisijaisen tärkeää. Mielenterveysomaisille tukea on saatavilla esimerkiksi FinFamin keskustelutuesta.
Vapaaehtoistoiminnan kautta osallistuja saa aktiivisen toimijan roolin lisäksi yhteisöllisyyden kokemuksia ja lisää merkityksellisyyttä elämäänsä. Toimintaan osallistuminen voikin olla maahanmuuttajataustaiselle demokratiaoikeuksien toteutumisen kannalta tärkeä osallisuuden ja sosiaalisten suhteiden luomisen edistäjä.
Avoin suhtautuminen ja tasavertainen kohtaaminen auttavat tunnistamaan avun tarpeen ja ohjaamaan tarvittavien palveluiden piiriin. Ei jätetä ketään yksin huolien kanssa.