Tu­li­pa­lo tuhosi lähes puolet kau­pun­gis­ta - pa­lo­var­ti­jat par­tioi­vat Tor­nios­sa

Tornion vuosikymmenet: osa 15

-
Kuva: Tornion kaupunginarkisto.

Torniota oli ehdotettu siirrettäväksi parempaan satamapaikkaan jo pian kaupungin perustamisen jälkeen 1600-luvulla. Maankohoaminen ja liete mataloittivat koko ajan väyliä, ja samalla alettiin rakentaa yhä suurempia laivoja. 1700-luvun puolivälissä tilanne oli jo niin hankala, että kaupunkilaiset itse anoivat kaupungin siirtämistä. He veivät asian valtiopäivillekin, mutta asia jäi siellä ratkaisematta.

Suunnitelmat saivat uuden käänteen toukokuun 25. päivänä 1762 sattuneen tulipalon seurauksena. Savupiipusta lentänyt kipinä sytytti yhden katon, ja voimakkaassa pohjoistuulessa tuli levisi niin, että yli kolmannes kaupungin taloista tuhoutui. Varakkaimpien asuttamien Rantakadun ja Keskikadun varren taloista tuli vei yli puolet. Myös yli 50 ranta-aittaa tuhoutui, mikä oli raskas isku, sillä ne olivat täynnä Tukholmaan laivaamista odottanutta kauppatavaraa.

Aineelliset vahingot olivat valtavat. Osan korvasi kolme kolehtia, jotka kerättiin torniolaisten hyväksi kaikissa valtakunnan kirkoissa. Jälleenrakennukseen valmistauduttaessa nostettiin esiin ajatus siirtää kaupunki Alatornion kirkonmäelle. Kaikkien mielestä se ei olisi ratkaissut satamaongelmaa, ja lopulta kaupunki rakennettiin taas entiselle paikalleen. Satama sen sijaan siirrettiin Röyttään.

Uusien katastrofien ehkäisemiseksi kaupungissa kiinnitettiin aiempaa enemmän huomiota paloturvallisuuteen. Hankittiin kaupungin ensimmäinen paloruisku. Pian hankittiin kaksi ruiskua lisää sekä palopurje. Savupiiput piti nuohota kolmen kuukauden välein, ja palovartijat ryhtyivät kiertämään öisin kaupunkia. Jokaisessa talossa piti olla vedellä täytetty tynnyri.

Kirjoittaja on Tornionlaakson museon amanuenssi.