"Tulin vähän ku­ris­ta­neek­si" – Pel­lo­lais­läh­töi­sen Maria Peuran poh­joi­sen ru­jois­sa no­vel­leis­sa näyt­täy­tyy ny­ky­ih­mi­sen hä­peä­mät­tö­myys ja hy­väk­si­käyt­tö

Kirja-arvio: Maria Peuran rajuissa novelleissa tyyli on kirjavaa mutta huumori mustaa. Tornionjokivarren puhetta hyödyntävät novellit tuovat mieleen Rosa Liksomin lyhytproosan.

Maria Peuran esikoisromaani On rakkautes ääretön (2001) herätti aikanaan huomiota kirjallisten ansioidensa lisäksi pedofilia-aiheellaan, eikä kirjailija ole myöhemminkään väistellyt rankkoja aiheita.

Hädissään, eksyksissä ja heikoilla olevien ihmisten häpeämätön henkinen, hengellinen ja fyysinen hyväksikäyttö ovat vahvasti läsnä myös Peuran uusimmassa teoksessa, novellikokoelmassa Tunkeilijat .

Tunkeilijoiden 34 novellia ovat vain muutaman sivun mittaisia monologeja, mutta ehtivät hyvin räväyttää auki kertojansa elämänpiirin ja mielensisällön.

Tarjous vain nyt

Saat digin _maksutta_ 2 viikkoa

Ilmoita asiavirheestä