Helge Nivan kirjoitus (LK 26.8.) antaa ymmärtää, että Ukrainan sodan ratkaisu olisi löydettävissä yksinkertaisesti, jos vain Donald Trump ja Vladimir Putin saisivat sopia kahdestaan. Näkemys on vaarallisen yksipuolinen ja jättää huomiotta sodan todelliset syyt sekä kansainvälisen oikeuden periaatteet.
Ensinnäkin on syytä muistaa, että Venäjä on hyökkääjä. Ukraina ei ole nukkevaltio vaan itsenäinen valtio, joka puolustaa omaa olemassaoloaan. Tulitauko tai rauhansopimus, joka sivuuttaa Ukrainan tahdon, ei olisi kestävää rauhaa, vaan pakotettu jäädytys, joka loisi pohjan uusille hyökkäyksille.
Niva näyttää uskovan, että Eurooppa toimii ”kapulana rattaissa”. Todellisuudessa Euroopan tuki on ollut ratkaisevaa, jotta Ukraina ylipäätään on pystynyt torjumaan Venäjän yrityksen miehittää koko maa.
Jos turvatakuut jätettäisiin Putinin hyväksynnän varaan, se merkitsisi hyökkääjän veto-oikeutta uhrin turvallisuuteen. Sellainen asetelma romuttaisi kansainvälisen oikeusjärjestyksen ja vahvistaisi voimapolitiikkaa.
Trumpin ja Putinin väitetty yksimielisyys ei ole tae rauhasta. Trumpin intresseissä on ennen kaikkea sisäpoliittinen hyöty: hän haluaa näyttää kannattajilleen rauhaa tekevältä ja kustannuksia säästävältä johtajalta. Putinin intresseissä taas on valloitusten laillistaminen ja lännen hajottaminen. Näiden kahden miesten “sopu” voisi hyvin tarkoittaa sitä, että Ukraina jätettäisiin yksin ja Euroopan turvallisuus heikkenisi.
Rauha syntyy vasta, kun hyökkääjä vetäytyy ja uhrin oikeus määrätä tulevaisuudestaan tunnustetaan. Tämä tie on paljon vaikeampi kuin Nivan maalailema kahden ”isukin” keskinäinen diili, mutta se on ainoa kestävä.
Euroopan rooli ei ole sotaa lietsova, vaan sodan laajenemista estävä. Meidän on tärkeää muistaa, että Ukrainassa ratkaistaan koko Euroopan turvallisuusjärjestyksen kohtalo.
Helppoja ratkaisuja ei ole, mutta vaarallisinta on kuvitella, että sellaisia olisi. Rauha ei synny helppoheikkien diileillä, vaan kansojen oikeuksia kunnioittamalla.