Tornio oli maineikas koulukaupunki: kaupungin pedagogio perustettiin jo 1630 ja se oli yli kahden vuosisadan ajan valtakunnan pohjoisin koulu. Koulun toimintaedellytykset paranivat 1820-luvulla, kun sitä varten rakennettiin Keskikadulle komea koulutalo, joka varustettiin näyttävällä tornilla.
Pedagogioon ei kuitenkaan voinut mennä ilman pohjatietoja: lukemaan ja kirjoittamaan opittiin kotona, lukkarinkoulussa tai ns. mamsellinkoulussa, jollaisia pienten lasten opettamiseen erikoistuneet naiset pitivät Torniossakin.
Koko kansan valistamiseen tähdännyt ajatus kansakoululaitoksesta virisi Suomessa 1800-luvun puolivälissä. Vuonna 1866 kansakoulujen perustaminen kaupunkeihin määrättiin pakolliseksi. Torniossa koulu saatiin perustetuksi vasta 1874, sen jälkeen kun oli keksitty, kaupungin viljelyspalstojen vuokratulot voitiin käyttää koulusta aiheutuneiden menojen kattamiseen.
Kansakoulu sai aikaan valtavan muutoksen etenkin vähävaraisten kotien lasten oppisivistyksessä. Sen sijaan suuri osa Tornion virkamiesten ja kauppiaiden lapsista ei vielä 1800-luvulla käynyt kansakoulua, vaan he kävivät joko ruotsinkielistä koulua Haaparannalla tai olivat yksityisopetuksessa ennen pyrkimistään oppikouluun. Vasta oppivelvollisuuslain voimaantulo 1921 teki kansakoulusta kaiken kansan koulun.
Kirjoittaja on Tornionlaakson museon amanuenssi