Jälkipuinti: Ranua ei saanut pandoja mat­kai­lun ve­to­nau­loik­si, mikä oli lopulta onni

Kolumni: Ruot­sa­lais­nei­ti auttoi ym­mär­tä­mään pa­rem­min ko­ti­kau­pun­kia­ni Ro­va­nie­meä

Uutisten viikko: Näin koulut saavat Lapin Kansan di­gi­tun­nuk­set käyt­töön­sä

Mainos: Tilaa Lapin Kansa Digi koko vuodeksi samaan hintaan: 12,90 € / kk + 1 kk kaupan päälle, tilaa tästä

Tor­nio­lai­nen va­lo­ku­va­tai­tei­li­ja Juho Ne­va­lai­nen tekee ka­me­ran­sa vaikka tyh­jäs­tä kal­ja­pur­kis­ta

Auringon viirut näkyvät eri muodoissaan Juho Nevalaisen ottamissa kuvissa. Töihin voi tutustua Lapparissa tämän kun loppuun saakka.
Auringon viirut näkyvät eri muodoissaan Juho Nevalaisen ottamissa kuvissa. Töihin voi tutustua Lapparissa tämän kun loppuun saakka.
Kuva: Jouni Valikainen

Kun torniolainen valokuvaustaiteilija Juho Nevalainen aloittaa valokuvan ottamisen, niin tärkeimmät apuvälineet hänellä on tikapuut, Coca-Cola purkki, rautalanka  ja valoherkkä valokuvauspaperi. Siitä mahdollisesti jopa useamman kuukauden valokuvaussessio lähtee liikkeelle.

– Sopivan kuvakulman hakeminen solarigrafiassa on tärkeää. Tikkaat ovat tähän hyvä keksintö. Rautalangalla purkin saa siististi esimerkiksi puuhun kiinni, Juho Nevalainen kertoo.

Solarigrafiassa käytetään neulareikäkuvaustekniikkaa. Aurinkoa kuvataan pitkillä valotusajoilla.

– Kun otat kuvan järjestelmäkamerallasi suljinaika on sekunnin murto-osia. Minun kameroissani se on vähintään 24 tuntia.

Jos onnea on ollut matkassa, niin paperilla erottuu auringon viiru sen erilaisissa muodoissa

– Auringon viiru on koko homman pointti. Viirujen määrä ja muodot vaihtelevat riippunen valotusajasta ja kameran asennosta. Koskaan en voi tietää, mitä paperille on tarttunut. Jos jotain, niin sekin on hyvä. Minua odottaa aina uusi seikkailu, kun alan kehittää valoherkkää paperia. Mielenkiintoisimmista otokset teen tauluiksi saakka.

Rovaniemeltä kotoisin oleva Nevalainen tutustui ensimmäisen kerran solarigrafiaan opiskellessaan Limingan taidekoulussa 2012.

– Solarigrafian kurssi oli mielenkiintoinen. Minulla meni aikaa kuusi vuotta, kun innostuin uudelleen solarigrafiasta. Torniossa oli helleaalto ja puhetta oli vain auringosta. Otin valokuvaamalla auringosta ilon irti ja sen jälkeen jäi levy päälle. Sain mukavasti positiivista huomiota töistäni.

Juho Nevalainen on kuvannut solarigrafioita vuodet 2018-2020 Rovaniemellä ja Torniossa.

– Yllätyksellisyys on solarigrafiassa mielenkiintoista. Vaikka rakentaisin kameran hyvinkin tarkasti ja suunnittelisin sopivan kuvauskohteen, saattaa eteen tulla yllättäviä käänteitä. Kiinnitys voi pettää ja sadevesi muokkaa kuvan uuteen uskoon. Kuvaus voi jatkua vaikka pusikossa aivan uudesta kulmasta. Solarigrafia on yksinkertaista valokuvaustekniikkaa yhdistettynä nykypäivän digitaaliseen kuvauskäsittelyyn.

Lapparilla on esillä näyttely Valoviiru 2 – Solarigrafiaa Lapista. Parinkymmenen teoksen näyttely lähtee liikkeelle Haaparannalta päättyen Tornion kautta Rovaniemelle.

– Kun korona hellittää, niin tarkoituksena on mennä kuvaamaan uudelleen Haaparannalle samoja kohteita mitä kuvasin aiemmin. Lopputulosta on mielenkiintoista verrata aiempiin otoksiin, Juho Nevalainen kertoo.

Juho Nevalaisen taidenäyttely Valoviiru 2 – Solarigrafiaa Lapista 1.–31.3. Elämystehdas Lapparin aulassa Vesaistenkatu 1, Tornio. Aukioloajat Ma-Pe kello 11–14. Näyttelyyn voi tutustua  myös verkkosivujen valoviiru.wordpress.com kautta.