Käykö hallituksen päätöksissä niin, että väestön luokkaerot syvenevät, köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat? Olisin voinut uskoa, ettei tähän enää palattaisi, mutta mitä vielä, näin meitä narutetaan.
Sukupolvi, joka on saanut työllään hankittua eläkkeensä ja samalla kohottanut Suomen hyvinvointia, viedään tehdyillä päätöksillä selviytyminen arjesta pohjalukemiin. Siinäkö on kiitos? Päätökset ovat pohjanoteeraus, koska ne eivät kohdistu oikeudenmukaisesti.
Tämä ei tunnu hallituksen jäseniä häiritsevän millään muotoa. On keitetty keitto, joka ei kansaa yhdistä, vaan hajottaa. Epävarmuus kasvaa ja luottamus päättäjiin on hiipumassa, kun lisäksi puhutaan sitä sun tätä, sananhelinää.
Vastuuta ei oteta lupauksista, ne on unohdettu sen sileän tien, helppo on kääntää takkia.
Ollaanko tässä enää onnellinen kansakunta ja maa. Ahdistus, epävarmuus, toivottomuus, näköalaton tulevaisuus ja turvattomuus alkaa saada jalansijaa.
Ei ole helppoa nuorilla, vanhuksilla, eläkeläisillä, lapsiperheillä, opiskelijoilla, eikä työtä tekevilläkään – uupumus kasvaa, sen voi kai todeta!