Sami Korkiakoski jatkoi keskustelua tuomittujen kuntoutuksesta (LK 11.7.2024) ja nosti esille järjestöjen roolin. Rikosseuraamuslaitoksen (RISE) asiakkaiden kuntoutus on aina vain haastavampaa moniongelmaisten asiakkaiden yleistyessä. RISE ei voi yksin kuntouttaa asiakkaitaan ja erityisesti siviilissä tuomiotaan suorittavien osalta tarvitaan muun muassa hyvinvointialueen ja järjestöjen apua. Usein juuri RISEn asiakkaat ovat niitä, jotka maksavat yhteiskunnalle eniten myös muiden palveluiden käyttämisen osalta ja toimiva yhteistyö ja kuntoutus säästävät rahaa.
Lappiin on onneksi saatu kaksi hanketta edistämään juuri näitä asioita. Nuorisoasuntoyhdistys NAL Rovaniemen Katu 2.0 -hankkeessa pyritään tarjoamaan kokemusasiantuntijoita hyödyntäen valmennusta 18-29 -vuotiaille nuorille rikos- ja päihdekierteestä eroon pääsemiseksi. Hanke toimii Rovaniemen sekä Kemi-Tornion alueella. Lapin ensi- ja turvakodin Aggredi-hankkeessa taas ollaan tuomassa Lappiin kodin ulkopuolisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneille tai sitä suunnitteleville kuntoutusta. Molemmat hankkeet ovat STEA-rahoitteisia.
RISE on luonnollisesti tiiviissä yhteistyössä molempien hankkeiden kanssa.
Lapin hyvinvointialueen palvelut ovat myös kriittisessä roolissa. Usein rikoskäyttäytymisen takana vaikuttaa traumat sekä päihde- ja mielenterveysongelmat. Näitä ei RISE voi yksin ratkaista, vaan tarvitaan hyvinvointialueen palveluita. Lapin hyvinvointialueella pilotoitiin kolme vuotta Oikeusministeriön rahoittamana toimintamallia nuorten rikostentekijöiden kuntouttamiseksi. Hyvien kokemusten myötä tarkoitus on saada hankkeen mukainen työskentely pysyväksi toiminnoksi. Tämä on hyvä alku, mutta ei riittävä. Rikoserityistä osaamista tarvitaan lisää.
Haluan myös muistuttaa siitä, että jokainen voi vaikuttaa näihin asioihin. Erityisesti nuoret rikoksentekijät ovat ryhmä, jotka tarvitsevat koko yhteiskunnan tukea. Nuorilla on tarve kokea yhteenkuuluvuutta ja erilaiset yhteisöllisyyttä tuovat tilaisuudet ja aktiviteetit ovat kullanarvoisia. Harrastusporukat, urheiluseurat, taidetoiminta ynnä muu sellainen voivat olla juuri se kriittinen yhteiskuntaan kiinnittävä tekijä.
Lisäksi väitän, että meillä jokaisella on velvollisuus kohdella kunnioittavasti ja rohkaisevasti niitä, jotka elämän poluillamme vastaan kävelevät. Yksittäiselläkin kohtaamisella voi olla merkitystä esimerkiksi nuorelle, joka ei ole koskaan kokenut tulleensa hyväksytyksi tai nähdyksi.