Puhelin oli täynnä huolestuneita viestejä. Pääsettekö kotiin?
Olimme juuri palanneet Saharan autiomaasta. Takana oli 1 200 kilometrin ajomatka edestakaisin Marokon mutkittelevilla teillä, eikä nettiin ollut päässyt missään Atlas-vuorten pohjoispuolella.
Kun katsoimme auringonlaskua kultaisten dyynien laella, koronaepidemia unohtui. Kun nukuimme kuutamon valossa berberien vuohenhajuisten vilttien alla, koronavirus ei ollut ensimmäinen pöpö mielessä.
Vasta keskiviikko-iltana Marrakechissa todellisuus löi vasten kasvoja, kun avasin vihdoin hiekkaisena ja hikisenä puhelimen netin. Maailma oli muuttunut muutamassa päivässä, ja maailman terveysjärjestö WHO oli luokitellut koronavirusepidemian pandemiaksi.
Uutiset kotoa tuntuivat absurdeilta. Kuvat tyhjistä vessapaperihyllyistä naurattivat, mutta hallituksen suositukset eivät. Suomessa oli alettu esimerkiksi rajoittaa matkustamista ja asettaa epidemia-alueilta palanneita karanteeniin.
Paluulentomme Eurooppaan, Kiinasta levinneen epidemian uuteen keskukseen, koittaisi vasta neljän päivän päästä. Siinä ajassa voisi tapahtua mitä vain.
Koronavirus ei juuri näkynyt Marrakechin väentungoksessa
Loppuviikolla nähtävyyksien turistimassat jännittivät. Koristeellisen El Badi -palatsin ahtaat käytävät juoksimme läpi, koska edessä laahustavan ranskalaisen vanhusjoukon jokainen jäsen yski nenäliinoihinsa.
Ruuhkaisilla kujilla kävelijöitä, mopoilijoita ja aasikärryjen kuljettajia ei kuitenkaan tuntunut huolettavan maailmalla leviävä pandemia. Elämä jatkui samaan kiihkeään rytmiinsä, ja raakaa lihaa myytiin rähjäisissä kojuissa tavalliseen tapaan.
Välillä paikallisten puheessa arabiankielen lomasta erotti sanan "corona". Postikonttoriin ilmestyi virheellinen ohjelappu siitä, kuinka kannattaa yskiä käsiinsä. Siinä se.
Lisää huonoja uutisia
Kun saavuimme Marokkoon, maassa oli todettu kaksi koronavirustartuntaa. Kun lähdimme viikon päästä lauantaina, tartuntoja oli 17.
Kotona tartuntamäärät nousivat viikossa paristakymmenestä yli kahteensataan. Tuntui siltä, että olimme paremmassa turvassa Pohjois-Afrikassa kuin Suomessa saati muualla Euroopassa.
Perjantaina tuli lisää huonoja uutisia. Kaikkia ulkomailta Suomeen palaavia kehotettiin jäämään kahdeksi viikoksi kotiin.
Norwegian kertoi, että se aikoi lomauttaa jopa puolet henkilöstöstään ja perua tuhansia lentoja. Seuraavana päivänä meitä odotti lento juuri norjalaisella halpalentoyhtiöllä.
Hämmentävä tekstiviesti ministeriöstä
Lauantaina Marokko sulki kaikki koulut ja ilmoitti keskeyttävänsä lennot 25 uuteen maahan koronavirusriskin takia. Kieltolistalta löytyivät kaikki muut Pohjoismaat paitsi Suomi.
Kolme tuntia ennen lennon lähtöä sain tekstiviestin sosiaali- ja terveysministeriöltä:
"Koronavirustiedote: Ulkomailta saapuessasi sovi poissaolosta (suositus 14 vrk) työ-, opiskelu-, ja päivähoitopaikan kanssa. Tietoa koronaviruksesta THL.fi."
Sanaa "karanteeni" ei mainittu, mikä vain lisäsi hämmennystä. Saammeko käydä kaupassa tai nähdä ihmisiä? Pääsemmekö ilman ongelmia Suomeen ja kentältä kotiin?
Tietoa koronaviruksen torjunnasta ja erilaisista toimista oli paljon, mutta meidän tilanteeseemme ei tuntunut löytyvän tarkempia ohjeita. THL:n sivut olivat kaatuneet.
Suosionosoituksia lentokentällä
Menaran uutuuttaan kiiltävän lentokentän tungoksessa ehkä kymmenesosalla ihmisistä oli hengityssuojaimet.
Olimme ottaneet varmuuden vuoksi särkylääkkeet, jos joku vaikka mittaisi ruumiinlämmön. Mitään tarkastuksia ei kuitenkaan ollut.
Näyttötauluilla ranskanlentojen perässä hehkui punaisena sana "annulé". Peruttu.
Lähtöaulassa suuret väkijoukot olivat kerääntyneet yhteen. Yhtäkkiä yhdestä ihmisrykelmästä alkoi kuulua hurraa-huutoja. Korvaava lento parilla vaihdolla oli löytynyt. Koko lentokenttä alkoi taputtaa.
Eurooppaan matkaavien lähtöselvityksessä ei ollut juuri ruuhkaa. Kun jonotimme sisään lentokoneeseen, ympärillä kuului jo suomea.
Moni pohti, pääsemmekö matkaan. Kuulin sivukorvalla, kuinka kohta on lähdössä viimeinen lento Marokosta Brysseliin.
Vessajono venyi koronaviruksen takia
Loppuunmyydyssä lentokoneessa saman penkkirivin toisessa päässä istui pieni tyttö, ehkä kolmevuotias. Hän yski koko lennon ajan. Yritin laskea, montako metriä välillämme on.
– Meidän täytyy odottaa lähtölupaa ainakin 40 minuuttia. Euroopan taivas on tukossa ymmärrettävästä syystä, lentoemäntä kuulutti.
Kaikki yrittivät päästä kotiin, koska moni maa oli ilmoittanut rajojensa sulkemisesta alkavalla viikolla.
Kun pääsimme viimein tunnin päästä ilmaan ja turvavyövalo sammui, jono kiemurteli lähes koko lentokoneen käytävän pituudelta. Ainoastaan takaosan vessat olivat käytössä.
Syy selvisi viiden ja puolen tunnin lennon puolivälin jälkeen.
– Näinä levottomina aikoina käytössä ovat olleet vain koneen takana sijaitsevat vessat. Niin varmistetaan, että kapteeni ja miehistö pysyvät terveinä siihen asti, että kone saapuu perille, lentoemäntä kuulutti ja hymähti perään.
– Nyt kapteeni on kuitenkin antanut poikkeusluvan, että myös etuosan vessoja saa käyttää.
Ihmismassa rynni käytävää toiseen suuntaan. Koronavirusta ei mainittu kuulutuksissa nimeltä kertaakaan.
Kotiinpaluu autioon Suomeen
Kun saavuimme viikko sitten Marrakechiin, jokaisen matkustajan piti täyttää lennolla koronaviruslomake. Siinä kysyttiin, onko matkustajalla ollut lähiaikoina hengitystieoireita ja onko hän saapunut maahan Kiinasta tai sen kautta.
Yllätyin, kun Suomeen saapuessa mitään tietoja ei vaadittu.
Laskeutumisen jälkeen jouduimme vielä seisomaan parikymmentä minuuttia koneessa, koska koko kentällä oli käytössä vain yksi lentokenttäbussi.
Lentokoneen kapteeni kiitti kuulutuksessa vielä erikseen miehistöä upeasta työstä haastavana päivänä. Norwegianin lentoemäntien ja stuerttien hymyt eivät ylettyneet silmiin asti.
Tämä saattoi olla yksi viimeisistä halpalentoyhtiön lennoista ainakin hetkeen. Maanantaina Norwegian ilmoitti, että se peruu 85 prosenttia lennoistaan ja lomauttaa 90 prosenttia henkilöstöstään yhä kasvavan koronaviruskriisin vuoksi.
Aamukahdelta sunnuntaina Helsinki-Vantaa oli autiompi kuin koskaan. Automaattisen passintarkastuksen jälkeen meitä tervehtivät ainoastaan suuret kyltit siitä, miten yskitään ja pestään kädet oikein. Muuten koronavirus ei lentokentällä yllättäen näkynyt.
Kotona Tampereella autiot kadut tuntuivat oudoilta Marrakechin tukkoisten torikujien jälkeen. Appivanhemmat olivat jättäneet keittiönpöydälle ison paketin vessapaperia.