Kolumni

Toimittajalta: Siedetään toisiamme – ja pidetään yhteyttä

Veera Vasara on kaupunkilehti Uuden Rovaniemen toimittaja.
Veera Vasara on kaupunkilehti Uuden Rovaniemen toimittaja.
Kuva: Jussi Leinonen

Koronaepidemia karsi kerralla rönsyt elämästä. Harrastukset, matkat, kulttuuririennot, urheilutapahtumat ja ravintolareissut. Suuremmalti osin myös sosiaaliset kontaktit. Elämän ”kivat jutut” ja arjen voimaannuttavat henkireiät on laitettu tauolle määrittelemättömäksi ajaksi.

Joillakin meistä tauolla ovat myös työ ja toimeentulo.

Perheen pariin eristäytyminen voi luoda jännitteitä ja raastaa hermoja, etenkin jos yhtälöön kuuluu kotihoidon, -koulun ja etätöiden yhteensovittamista – tai akuutti talousahdinko. Kaiken keskellä tarjolla on kuitenkin myös harvinainen mahdollisuus yhdessäoloon. Perusasioihin keskittyminen voi antaa myös voimaa epävarmuuden keskellä.

Uhka läheisten ja omasta sairastumisesta, jopa kuolemasta, asettaa asiat mittasuhteisiinsa ja avaa silmät sille, mikä on tärkeintä.

Sosiaalisessa mediassa epidemian tiimoilta ryöpsähtelee myös pelonsekaisia kuohuja. Kun viikonloppuna matkailijavirta suuntasi pohjoiseen, heräsi Facebookissa jyrkkää vastustusta. Aivan syystä, mutta henkilöön käyvä arvostelu, pilkka tai vihamielinen puhe tuskin edistää oikeita ratkaisuja tässäkään tapauksessa.

Työkaverini vitsaili, uskaltaako enää autoilla suksiboksi katolla leimautumatta itsekkääksi Lappiin pakenijaksi. Vastaavasti riskiryhmään kuulumaton alle 70-vuotias eläkeläinen pohti vitsin varjolla, tulisiko kauppareissuille kiinnittää näkösälle oman iän kertova rintanappi.

Ihmiset reagoivat kriisitilanteeseen kukin tavallaan, ja esiin voi nousta yllättäviäkin, normaaliarjessa piilossa pysyviä kulmia. Joku vähättelee uhkaa turvallisuudentunteen säilyttääkseen, toinen ottaa samasta syystä toimintaohjeet vielä vähän suositusta tiukemmin – ja olettaa samaa myös muilta.

"Erilaiset reagointitavat uudessa tilanteessa aiheuttavat jännitteitä ihmisten välille niin työssä, kodin seinien sisällä kuin siellä somessakin."

Ilman nettiä tämä erikoinen aika olisi tyystin erilaista. Internet välittää kollektiivista kokemusta pandemiasta älypuhelimen näytölle katkeamattomana virtana.

On kuitenkin syytä myös muistaa, etteivät kaikki ole netin suurkuluttajia. Ikäihmiselle kaikuja maailman ja Suomen tilanteesta välittävät kenties vain tv, radio ja lehdet. Tästäkään syystä sosiaalinen paine kotona pysymiseen ei välttämättä ole välittynyt kaikille niin tehokkaasti.

Yksin elävälle pitkän eristäytymisen haasteet ovat toisenlaisia kuin perheelliselle. Kun poikkeusarjen järjestelyt alkavat asettua uomiinsa, on hyvä luoda uudenlaisia rutiineja myös sosiaalisten suhteiden hoitamiseen. Kirjata kalenteriin vaikkapa säännöllinen viikkokalenteri videopuheluille läheisille lähellä ja kaukana, joita nyt ei pääse näkemään.

Enkä tarkoita vain vanhuksia. Yhden hengen talouksia on Suomessa enemmän kuin koskaan. Ystävät ja läheiset, vaikkemme voikaan nyt tavata kasvotusten, pidetään yhteyttä muilla tavoin.