Olen juuri sammuttanut keittiön valot ja aikeissa hipsiä unten maille, kun havahdun pihalta kantautuvaan jykevään jyrinään. Sälekaihtimien välistä välkkyy oranssia valoa. Kurkistan ulos ja olen näkemästäni niin hämmästynyt, että huudahdan kovaan ääneen: Tulkaa katsomaan!
Kotikatuani pitkin matelee valtava keltainen tiekarhu. Se puskee tiestä irti paksuja jää- ja lumilaattoja.
Mies ja lapset kirmaavat todistamaan tapahtumaa. Mikä tuo on? Mitä se tekee? Miksi juuri nyt?
Siirrymme toiseen ikkunaan ja näemme metrin korkuisen jäälohkareaidan pihaliittymässämme. Seuraa syvä huokaus, kirosanakin. Vilkaisemme puolison kanssa toisiamme: Kumpi lähtee lapioimaan?
Mies seisoo jo pihalla lapio tanassa, kun seuraa toinen yllätysnumero.
Paikalle rullailee pyöräkuormaaja, joka alkaa kauhoa lohkareita liittymästä. Se nostelee koko satsin näppärästi syrjään ja nappaa samalla liittymän vieressä olevista lumikasoista osan pois – tekee uutta tilaa kotikolaajalle.
Meille jää vain muutama pieni kimpale kinoksen päälle nakattavaksi. Halleluja!
Aamun valjetessa valkenee myös koko urakan tarkoitus.
Tiekarhu on raapinut polanteen tiestä asfalttia myöten. Vaikka vielä tänään on kipakka pakkanen, on viikon lopulle luvassa plussakeliä. Jos karhu ei olisi käynyt, olisi tiellä pian ollut 20-senttinen sohjomössö.
Kaupungin katujen kunnossapidon jokunen viikko sitten kontolleen saanut Alltime Oy siis ennakoi.
Olemme asuneet kyseisen kadun varrella kohta seitsemän vuotta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun saimme todistaa tällaista ennakoimisen ihmettä. Olemme tottuneet siihen, että kevään aikana toistuu monta kertaa sama ilmiö: muutaman päivän tiellä seisonut sohjo ehtii jäätyä perunapelloksi, ennen kuin sitä tullaan vähän tasoittelemaan.
Uusi Rovaniemi kysyi viime viikolla kaupunkilaisilta, ovatko he huomanneet eroa katujen kunnossapidossa uuden urakoitsijan myötä. Alltime sai vastauksissa sekä risuja että ruusuja.
Ennakoimisesta kiitollisena lähetän Nivavaarasta vielä muutaman ruusun lisää urakoitsijan keräämään kimppuun.
PS. Lapin ely-keskukselle joudun ojentamaan, jälleen kerran, piikikästä risua.
Nelostien siltojen kohdalla ei edelleenkään saada kevyen liikenteen väyliä aurattua ajoradan auraamisen perässä. Ei ainakaan siihen aikaan aamusta, kun aika moni kaupunkilainen yrittää pitää kunnostaan ja terveydestään huolta veivaamalla polkupyörällä töihin.
Kirjoittaja on Uuden Rovaniemen ja Lapin Kansan toimittaja.