On kulunut lähes päivälleen kaksi vuotta siitä, kun kaupunginvaltuuston valtuustoryhmät pitivät historiallisen tiedotustilaisuuden. Ryhmät olivat solmineet Rovaniemen ensimmäisen valtuustosopimuksen, johon oli kirjattu muun muassa lähivuosien tärkeimmät investoinnit ja kehityskohteet. Sopimuksessa valtuustoryhmät sitoutuivat viemään niitä eteenpäin koko valtuustokauden ajan.
Tiedotustilaisuudessa valtuustoryhmien edustajat suorastaan ylistivät sopimusta ja siihen johtanutta prosessia. Neuvotteluissa oli päästy hedelmälliseen vuoropuheluun ja lopulta vahvaan yhteisymmärrykseen.
Melkein kuin olisi syntynyt Rovaniemi-puolue, erään ryhmän puheenjohtaja kuvaili innostuneena.
Rovaniemi-puolueeseen uskottiin vielä viime syksynä, kun valtuustosopimusta päivitettiin. Uuden Rovaniemen kyselyssä valtuutetut kertoivat, että sopimus oli lisännyt valtuustoryhmien välistä yhteistyötä ja selkeyttänyt päätöksentekoa. Kokoustyöskentelyyn sopimus oli vaikuttanut niin, että nokittelu oli kadonnut.
Rovaniemi-puolue jäi lyhytikäiseksi, sillä sen hautajaisia vietettiin pari viikkoa sitten kaupunginvaltuuston talousarviokokouksessa. Siellä valtuuston enemmistö päätti vastoin kaupunginhallituksen esitystä, että Rovaniemen veroprosenttia nostetaan ja sekä uuden uimahallin että Ruokasenkadun sillan rakentamista lykätään.
Päätöstä ei olisi syntynyt ilman keskustan tukea. Muun muassa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Liisa Ansala muutti valtuustossa mieltään ja äänesti toisin kuin hallituksessa, jossa hän oli vastustanut veronkorotusta.
Kokoomus koki tämän takinkääntönä, jonka seurauksena kokoomuslaiset ovat katkerinkin äänenpainoin syyttäneet keskustaa valtuustosopimuksen romuttamisesta ja suhmuroinnista demareiden kanssa. Luottamus on mennyt, ja kokoomus on ilmoittanut arvioivansa uudelleen, onko valtuustoryhmien välinen yhteistyö enää mielekästä.
Puolueita on olemassa, koska niiden arvot ja tavoitteet poikkeavat toisistaan. Puolueilla voi silti olla monia yhdistäviäkin päämääriä, ja juuri niitä etsittiin valtuustosopimuksessa.
Rovaniemellä viimeistään tämä syksy on osoittanut, että ideologista pohjaa ei voi täysin ohittaa. Puolueiden arvot ja tavoitteet ovat sittenkin liian erilaisia mahtuakseen saman sopimuksen sisälle.
Politiikka on siis palannut politiikkaan, ja se näkyy ärhäkkäänä keskusteluna sekä lehtien palstoilla että sosiaalisessa mediassa. Keskustelu selventää kaupunkilaisillekin, etteivät kaikki puolueet tosiaankaan ole samasta puusta veistettyjä.